114. Suoritettuaan nämä taikatemput ynnä sen lisäksi paljon muutakin joen kunniaksi he saapuivat Ennea Hodoi ("Yhdeksän tietä") nimiseen paikkaan ja kulkivat siellä Strymonin poikki niitä siltoja myöten, jotka he siellä tapasivat. Mutta saatuaan tietää, että tämän paikan nimi oli "Yhdeksän tietä", kaivoivat he siellä yhtä monta maan asukasten poikaa ja neitosta elävinä maahan. Tämä elävältä maahan kaivaminen on persialainen tapa, koska olen kuullut, että myös Xerxeen vaimo Amestris vanhoilla päivillään oli maahan kaivattanut neljätoista persialaista poikaa, jotka olivat huomattavien miesten lapsia, siten omasta puolestaan osoittaakseen kiitollisuuttaan sille jumalalle, jonka sanotaan asuvan maan alla.
115. Ja kun sotajoukko oli lähtenyt Strymonin luota, oli lännessä rannikko ja siinä Argilos niminen helleeniläinen kaupunki, jonka ohi kulku kävi. Tämän, samoinkuin sen yläpuolella olevan seudun nimenä on Bisaltie. Sieltä Xerxes, vasemmalla kädellään Posideionin luona oleva lahti, kulki niinkutsutun Syleuksen tasangon halki, sivuuttaen helleeniläisen Stagiros-kaupungin, ja saapui Akanthokseen, vieden mukaansa jokaisen sekä näistä että Pangaion-vuoren ympärillä asuvista kansoista, menetellen samalla tapaa kuin aikaisemmin luettelemilleni kansoille; merenrannalla asuvat hän näet pakoitti laivoillaan ottamaan osaa sotaretkeen, mutta merestä loitolla asuvat seuraamaan jalan. Tätä tietä, jota myöten kuningas Xerxes marssitti sotajoukkonsa, eivät traakialaiset luo umpeen eivätkä sille kylvä, vaan pitävät sitä vielä tänäkin päivänä erinomaisen pyhänä.
116. Niin pian kuin siis Xerxes oli saapunut Akanthokseen, julisti hän asukkaille kestiystävyyttä, lahjoitti heille meedialaisen puvun ja kiitti heitä nähdessään, kuinka he itse olivat halukkaat sotaan, ja kuullessaan heidän uutteruudestaan kaivaustyössä.
117. Xerxeen ollessa Akanthoksessa sattui, että kaivaustyön esimies Artakhaies, jota Xerxes piti arvossa ja joka oli syntyperältään akhaimenidi sekä kooltaan suurin persialaisista (hän oli näet neljää sormea vaille viittä kuninkaallista kyynärää pitkä) ja vahvaäänisin kaikista ihmisistä, kuoli tautiin. Siksi oli Xerxes suuresti pahoillaan tästä ja toimitti hänelle mitä komeimmat hautajaiset. Ja koko sotajoukko loi hänelle kummun. Tälle Artakhaieelle uhraavat akantholaiset erään oraakelilauseen johdosta kuten puolijumalalle, mainiten häntä nimeltä.
118. Näin siis kuningas Xerxes suri Artakhaieen kuolemaa. Mutta ne helleenit, jotka olivat ottaneet vastaan sotajoukon ja kestinneet Xerxestä, joutuivat täydelliseen kurjuuteen, niin että heidän täytyi jättää kotinsa ja kontunsa. Niinpä olivat thasolaiset, joitten mannermaalla olevien kaupunkiensa puolesta oli täytynyt ottaa vastaan Xerxeen sotajoukko ja sitä kestitä, tätä toimittamaan valinneet erään kansalaistensa joukossa erittäin suurta arvoa nauttivan miehen, Antipatroksen, Orgeuksen pojan. Ja tämä todensi, että ateriaa varten oli suoritettu neljäsataa hopeatalenttia.
119. Jotenkin samanlaiset laskut esittivät muidenkin kaupunkien päämiehet. Ateria, josta jo kauan ennen oli ilmoitettu ja jota pidettiin erittäin tärkeänä, toimeenpantiin seuraavalla tavalla. Ensiksi, heti kun kaupunkilaiset ympäri maata ilmoittavilta kuuluttajilta olivat saaneet asiasta tiedon, jakoivat he kaupunkien kesken viljan ja valmistivat kaikki useiden kuukausien kuluessa vehnä- ja ohrajauhoja. Sitten he, voidakseen ottaa vastaan sotaväen, hakivat kauniimmat elukat, jotka he ostivat ja syöttivät, sekä ruokkivat häkeissä ja lammikoissa maa- ja vesilintuja. Edelleen he laittoivat kultaisia ja hopeaisia juoma-astioita sekä sekoitusmaljoja ynnä kaikkea muuta, mitä pöydälle pannaan. Tämä tehtiin ainoastaan kuninkaalle ja hänen pöytäkumppaneilleen, mutta muulle sotajoukolle valmistettiin vain semmoista, joka kuului ruokintaan. Ja aina milloin sotajoukko saapui, oli siihen valmiiksi pystytetty teltta, johon Xerxes itse asettui asumaan, mutta muu sotaväki oleskeli taivasalla. Vaan kun tuli aterian aika, saivat isännät nähdä vaivaa, mutta persialaiset söivät kyllikseen, viettivät siellä yönsä, ja seuraavana päivänä he kiskoivat maasta teltan, ottivat mukaansa kaiken irtaimiston ja läksivät siten matkoihinsa, jättämättä mitään ja vieden kaiken mukaansa.
120. Tämän johdosta lausui sattuvasti eräs Megakreon niminen abderalainen, neuvoessaan abderalaisia menemään järjestänsä, miehet ja vaimot, pyhättöihinsä rukoilemaan jumalia ja pyytämään, että nämä vastakin torjuisivat toisen puolen heitä uhkaavista onnettomuuksista, ja lausumaan entisistä hartaat kiitokset jumalille siitä, että kuningas Xerxeellä ei ollut tapana kahdesti joka päivä aterioida. Sillä jos abderalaisia olisi käsketty valmistamaan aamiainen samalla lailla kuin päivällinen, ei heillä olisi ollut valittavanaan muuta kuin joko olla jäämättä odottamaan Xerxeen tuloa tai odottaa ja joutua huutavimpaan hukkaan.
121. Mutta vaikka he siis olivat näin ahtaalla, niin he kuitenkin panivat täytäntöön, mitä käskettiin. Akanthoksesta Xerxes antoi laivojen lähteä luotaan, käskettyään sitä ennen laivaston päälliköitä odottamaan Thermessä, tuossa Thermen lahden äärellä sijaitsevassa kaupungissa josta tämä lahtikin on nimensä saanut. Sinne näet hän kuuli olevan lyhyimmän tien. Sillä Akanthokseen saakka matkasi sotajoukko Doriskoksesta tällä tavoin järjestettynä: jaettuaan koko maasotajoukon kolmeen osastoon Xerxes käski yhden niistä mennä meren rantaa myöten ja pysytellä laivaston läheisyydessä; sen päällikköinä olivat Mardonios ja Masistes. Toinen sotajoukon kolmannes oli käsketty kulkemaan sisämaan kautta ja sen päällikköinä olivat Tritantaikhmes ja Gergis. Ja kolmas osasto, jonka mukana Xerxes itse matkasi, kulki edellisten keskitse, ja sen päällikköinä olivat Smerdomenes ja Megabyzos.
122. Niin pian kuin nyt Xerxes oli päästänyt luotaan laivaston, purjehti se Athos-niemen poikki kaivetun kanavan läpi, joka ulottui siihen lahteen, minkä ääressä sijaitsevat kaupungit Assa, Piloros, Singos ja Sarte. Otettuaan näistäkin kaupungeista sotaväkeä se purjehti edelleen, laskien suoraan Thermen lahtea kohti. Ja kiertäen Toronen alueella sijaitsevan Ampelos-niemen se sivuutti seuraavat helleeniläiset kaupungit, joista se myös otti laivoja ja sotaväkeä: Toronen, Galepsoksen, Sermylen, Mekybernan ja Olynthoksen.
123. Tämän alueen nimenä on Sithonia. Mutta laivasto oikaisi Ampelos-niemestä suoraa päätä Kanastraia-nientä kohti, mikä on ulkonevin kärki koko Pallenen niemimaalla, ja sieltä se otti laivoja ja sotaväkeä Poteidaiasta, Afytiistä, Neapoliista, Aigesta, Therambosta, Skionesta, Mendestä ja Sanesta. Nämä näet ovat siinä maassa sijaitsevat kaupungit, jonka nimenä nykyään on Pallene, mutta jolla aikaisemmin oli nimenä Flegra. Purjehdittuaan tämänkin maan ohi laivasto saapui määräpaikkaansa ja otti mukaansa sotaväkeä myös Pallenesta eteenpäin Thermen lahden varrella olevista kaupungeista, joiden nimet ovat: Lipaxos, Kombreia, Aisa, Gigonos, Kampsa, Smila ja Aineia. Sen alueen nimenä, jossa ne sijaitsevat, oli vielä siihen aikaan Krossaia. Mutta Aineiasta alkaen, johon kaupunkeja luetellessani lopetin, kävi laivaston matka jo Thermen lahtea ja Mygdonian maata kohti. Ja purjehtiessaan se saapui yllämainittuun Thermeen sekä Sindos-kaupunkiin ja Khalestraan Axios-joen varrella, joka eroittaa toisistaan Mygdonian ja Bottiaiïs-maan; viimemainitun kapealla rannikkokaistaleella sijaitsevat kaupungit Ikhnai ja Pella.