124. Tähän paikkaan siis, Axios-joen ja Therme-kaupungin sekä näiden molempien välisten kaupunkien seuduille, laivasto asettui leiriin odottamaan kuningasta. Mutta Xerxes ynnä maasotajoukko kulki Akanthoksesta suoraa tietä sisämaan halki saapuakseen Thermeen. Ja hän matkasi Paionian ja Krestonian kautta Kheidoros-joelle, joka, alkaen krestonien maasta, virtaa Mygdonian alueen halki ja laskee Axios-joen ääressä olevan suon kohdalla mereen.
125. Hänen matkatessaan tätä tietä hyökkäsi jalopeuroja hänen muonaa kantavien kameliensa kimppuun. Sillä jalopeurat laskeutuivat öisin olinpaikoistaan, mutta eivät kajonneet mihinkään muuhun, ei juhtiin eikä ihmisiin, vaan raatelivat ainoastaan kameleja. Ja minä ihmettelen, mikä syy mahtoi pakoittaa jalopeuroja pysymään erillään muista ja käymään vain kamelien kimppuun, jota eläintä eivät ennen olleet nähneet eivätkä koetelleet.
126. Näillä seuduin on runsaasti sekä jalopeuroja että villihärkiä, joiden ylen suuria sarvia tuodaan Hellaaseen. Jalopeurojen asuinpaikkojen rajoina ovat Abderan alueen halki virtaava Nestos-joki ja Akarnanian läpi virtaava Akheloos. Sillä itäpuolella Nestos-jokea ei missään koko etupuolisessa Europassa saata nähdä jalopeuraa, eikä myöskään Akheloos-joen länsipuolella koko muulla mantereella, vaan niitä tavataan ainoastaan näiden kahden joen välillä. [Tämä kohta on joko kirjoitettu Aasiassa, tai on Herodotos tässä käyttänyt aasialaista lähdettä.]
127. Thermeen saavuttuaan Xerxes sijoitti sinne sotajoukkonsa. Ja siihen paikkaan leiriytyvä sotajoukko täytti niin suuren osan merenrantaa, että se, alkaen Thermen kaupungista ja Mygdoniasta, ulottui Lydias- ja Haliakmon-joille saakka, jotka eroittavat Bottiaiïs-maan ja makedonialaisten alueen toisistaan, ja yhdistävät vetensä samaan uomaan. Näissä seuduissa siis barbarit pitivät leiriä. Mutta näistä luetelluista joista vain Kheidoros yksin ei riittänyt sotajoukolle, vaan ehtyi juotaessa.
128. Mutta Thermestä Xerxes näki nuo ylen korkeat Tessalian vuoret, Olympoksen ja Ossan. Ja kun hän sai tietää, että niiden välillä oli vain kapea laakso, jonka läpi virtaa Peneios, ja kuuli, että sieltä vei tie Tessaliaan, teki hänen mieli purjehtia katsomaan Peneioksen suuta, koska hän sitten aikoi marssia ylempänä asuvien makedonialaisten alueen kautta perraibien maahan ja Gonnos-kaupungin luo. Tästä näet hän kuuli olevan turvallisimman tien. Ja hän noudattikin heti tätä mielitekoaan. Hän astui sidonilaiseen laivaan, johon hänen aina oli tapana astua, milloin hän tahtoi tehdä jotakin tämmöistä, ja antoi merkin muillekin laivoille lähteä merelle sekä jätti maasotajoukon paikoilleen. Mutta kun Xerxes oli saapunut ja katsellut Peneioksen suuta, ihmetteli hän suuresti ja kutsui luokseen oppaat sekä kysyi, oliko mahdollista kääntää joen suunta muuanne ja antaa sen toiselta kohtaa laskea mereen.
129. Mutta on sellainen puhe, että Tessalia muinoin oli järvenä, sitä kun kaikkialta saarsivat ylen korkeat vuoret. Sillä idässä sen sulkevat Pelion- ja Ossa-vuoret, jotka juurelta yhtyvät toisiinsa, pohjoisessa Olympos, lännessä Pindos, etelässä ja suvituulen puolelta Othrys. Näiden lueteltujen vuorten keskellä oleva umpilaakso on Tessalia. Tähän laskee useita jokia, mutta huomattavimmat niistä ovat nämä viisi: Peneios, Apidanos, Onokhonos, Enipeus ja Pamisos, jotka, omanimisinä Tessaliaa sulkevilta vuorilta laskien, yhtyvät tällä tasangolla ja purkautuvat yhden ainoan solan kautta, joka sekin vielä on kapea, mereen, sitä ennen kaikki yhdistettyään vetensä toisiinsa. Vaan heti kun ne ovat yhtyneet, pääsee jo Peneios nimi voitolle ja saattaa muut joet nimettömiksi. Mutta muinoin — niin väitetään —, silloin kun ei vielä ollut tätä solaa eikä tätä läpikulkua, ei näillä joilla eikä näiden jokien lisäksi Boibeis-järvellä ollut niitä nimiä, jotka niillä nyt on. Ne virtasivat kuitenkin yhtäkaikki samalla tavoin kuin nytkin ja tekivät virratessaan koko Tessalian mereksi. Nytpä tessalialaiset itse väittävät Poseidonin luoneen sen solan, jonka läpi Peneios virtaa, ja puhuvatkin siinä todenmukaisesti. Jokainen näet, joka arvelee Poseidonin järkyttävän maata ja maanjäristyksien aikaansaamien halkeamien olevan tämän jumalan töitä, saattaisi senkin nähdessään väittää sitä Poseidonin tekemäksi. Sillä, niinkuin minusta näyttää, on tuo vuorten halkeama maanjäristyksen työtä.
130. Mutta kun Xerxes kysyi, oliko Peneioksella muuta laskupaikkaa mereen, virkkoivat oppaat, jotka tarkalleen tunsivat asian: "Kuningas, tällä joella ei ole muuta laskua mereen kuin juuri tämä; sillä koko Tessalia on ylt'ympäri vuorten reunustama." Siihen kerrotaan Xerxeen virkkaneen: "Ovelaa väkeä ovat tessalialaiset. Tätähän he, muuttaessaan mielensä, jo aikoja sitten pitivät silmällä, nimittäin muun muassa juuri sitä seikkaa, että heillä oli helposti valloitettava ja nopeaan otettava maa. Sillä ei tarvittaisi muuta kuin että laskettaisiin joki heidän maahansa, padolla tunkemalla se pois solasta ja kääntämällä sen kulku, niin että koko Tessalia, vuoria lukuunottamatta, joutuisi tulvaveden alle." Tämän hän lausui silmällä pitäen Aleuaan poikia, jotka olivat tessalialaisia ja ensimäisinä helleenien joukosta olivat antautuneet kuninkaalle. Xerxes luuli nimittäin heidän julistaneen ystävyyttään koko kansan puolesta. Tämän sanottuaan ja katseltuaan paikkaa hän purjehti takaisin Thermeen.
131. Niinpä hän Pierian seuduilla kulutti useita päiviä. Yksi sotajoukon kolmannes raivasi näet puhtaaksi Makedonian vuoren, jotta koko sotajoukko tätä tietä kulkisi perraibien maan puolelle. Mutta Hellaaseen maata vaatimaan lähetetyt kuuluttajat saapuivat, toiset tyhjin käsin, toiset tuoden maata ja vettä.
132. Ja ne, jotka sitä antoivat, olivat seuraavat: tessalialaiset, dolopit, ainianit, perraibit, lokrilaiset, magnetit, Maalis-maalaiset, Fthian akhaialaiset ja teebalaiset ynnä muut boiotilaiset, paitsi tessalialaisia ja plataialaisia. Näiden varalle olivat barbareja vastaan sotaan nousseet helleenit tehneet valaliiton. Ja vala sisälsi sen, että kun heidän oli sodassa käynyt hyvin, he Delfoin jumalalle pyhittäisivät kymmenykset kaikkien niiden helleenien omaisuudesta, jotka, olematta siihen pakoitettuja, olivat antautuneet persialaisille. Näin kuului helleenien vala.
133. Mutta Atenaan ja Spartaan Xerxes ei tästä syystä lähettänyt kuuluttajia vaatimaan maata. Sillä kun Dareios juuri tätä varten oli lähettänyt airuet, olivat atenalaiset viskanneet heidät kuiluun ja lakedaimonilaiset kaivoon, käskien heitä sieltä tuomaan maata ja vettä kuninkaalle. Tästä syystä Xerxes ei lähettänyt sinne maanvaatijoita. Mikä onnettomuus kohtasi atenalaisia sen johdosta, että he olivat näin kohdelleet kuuluttajia, sitä en saata mainita — paitsi että heidän maansa ja kaupunkinsa hävitettiin. Vaan sen en luule tästä syystä tapahtuneen.