"Niin, et ymmärrä Eerinin kieltä. Äsken lauloi bardi kuningas Fingalin pojasta, kuuluisasta Ossianista. Nyt hän laulaa Walesin kuninkaasta, Artturista, jonka vertaista ei synny auringon alle. Kuule, kuule, mitä ihmettä ne pyöreän pöydän miehet, ne Artturin kaksitoista sankaria taas tekivätkään." Ja kuningatar eli niin mukana sankareitten seikkailuissa, että hän vallan unohti, ettei Osma ymmärtänyt bardin kieltä.
Vihdoin lopetti laulaja. Hän oli itsekin niin vaipunut runoutensa maailmaan, että unohti harppunsa, unohti ympäristönsä. Kaikki luulivat jo, ettei tänä iltana enää saataisikaan kuulla bardin laulua. Mutta äkkiä kohotti bardi päänsä, otti harppunsa ja rupesi hiljaa näppäilemään. Kohta hän alkoi laulaakin.
"Nyt hän laulaa valkoisesta Kristuksesta", sanoi kuningatar.
Jokainen lihas jännittyi Osman kasvoilla kun hän kysyi: "Mitä bardi laulaa siitä valkeasta? Miehet puhuivat hänestä niin paljon matkalla?"
Ja kuningatar kertoi säe säkeeltä: "Päivänä muutamana astui Kristus opetuslapsineen purteen. — — — Hän sanoi: menkäämme meren tuolle puolen. — — — Vaan katso, nousi myrsky mahdoton, — — — haahti aaltoihin peittyi vallan. — — — Kristus vain peräkeulassa nukkui. — — — Oppilaat riensivät luo, herättivät, sanoivat: Kristus, et välitä siitä, jos hukumme kaikki. — — — Nousi nyt Kristus. Merelle huusi: vaikene! Tuulelle sanoi: tyynny! — — — Ja tuuli tyyntyi ja meri asettui. — — — Silmänräpäyksessä tapahtui kaikki. — — — Mutta Kristus katseli tyyntä vettä, virkkoi: Oi te pelkurit! Uskoa teillä ei ole! — — — Vaan iki-ihmeissään sanoivat oppilaat toisilleen: Kuka lieneekään tämä, hän ihminen ei ole! — — — Kun hän käskee tuulta, käskee vettä, ja katso, ne tottelevat. — — —"
"Mitä", sanoi Osma hämmästyen, "myrskykö asettui, kun Kristus käski!
Oi, eihän se ole mahdollista, kuningatar!"
"Ja miksei olisi! Herättihän Kristus sanallaan monet kuolleet, katseellaan paransi sadat sairaat, miksei siis tuulikin tyyntynyt, olihan hän Jumalan oma poika."
Kaikki oli Osmasta liian ihmeellistä, käsittämätöntä. Vihdoin hän virkkoi: "Mikä on enkeli, runoilija puhui sellaisesta?"
"Se on lempeyden henki, fylgia", vastasi kuningatar.
* * * * *