Hidas Tuuri oli juuri saanut eväskontin selkäänsä ja astunut muutamia askeleita. Nyt hän palaa veneen luo ja tarkastelee sitä sisältä ja päältä. Ei löydy mitään. Mutta kas, vierellä on mahtava tervaskanto. Tuuri riisuu kontin, kopeloi vyöltään kirveen ja alkaa taiten veistää tervaslastuja. Sitten hän kokoo jok'ikisen lastun, sitoo miettien konttinsa ja lähtee läpi rantanäreikön ylös vuorelle. Kun hän vihdoin sinne pääsi, roihusi kalliolla jo komea kokko. Hirvo viskasi nauraen Tuurin lastut tuleen ja sanoi: "Kylläpä saisivat nyt merenkulkijat merkkitulta vuottaa, jos sinun lastuistasi sytyttäisin."
Tuuri ei vastanut mitään, riisui vain konttinsa ja istuutui kivelle kokon luo. Mutta Hirvo jatkoi leikkiään: "Kertovat sinun naimahommissakin aina myöhästyneen ja siksi jääneen ilman eukkoa."
Tuuri kohenteli tulta.
"Et taida enään koko eukon ottamista ajatellakaan. Mutta nuorihan olet vielä, vain muutamaa vuotta minua vanhempi. Pidä sitten vain kiirettä, kun alotat!"
Jopa viimeinkin ärähti Tuuri: "On sitä miehellä muutakin ajateltavaa.
Luuletkos kaikki kaltaisiksesi! Sinun päässäsi pyörii aina vain
Kultarannan Impi ja taas Kultarannan Impi, mutta kas, se lintu ei lie
otettavissasi, vaikka et hidastelekaan. Niin, niin."
Kultarannan Impin mainitseminen toi veret Hirvon poskille ja hän muutti heti puheenaihetta.
"Koroisten markkinoista pitäisi nyt tulla niin suuret, ettei sellaisia ikinä ole nähty näillä Suomen mailla", virkkoi hän.
"Niin, niin kerrotaan."
"Huomenna saapuu tänne suuri joukko pohjolan kuninkaita ja sankareita. Rurikin poika Igor on kuulema jo muutaman päivän ollut sukulaistensa luona saaristossa. Komea oli hänen seurueensa ollut, mutta suuri on hänen valtakuntansakin Gårdarike. Sanotaan, että Igorilla olisi jotain suuria aikeita mielessä ja siksi hän on kutsunut tänne kaikki pohjan kuninkaat. Saammepa huomenna nähdä komeutta Koroisten niemellä."
"Niin, niin saamme."