Helkky teki ristinmerkin lapsen rintaan ja upotti hänet lähteeseen sanoen: "Kastan sinut, Virpi, Kristuksen ja Marjattarouvan palvelijaksi. — Aamen."
Kun itkevä lapsi oli kiedottu vaatteisiin, panivat kaikki kätensä sen päälle, ja Helkky luki hitaasti Pater nosterin. Lapsi tyyntyi. Pyhä tunnelma täytti kaikkien sielun. Toinen maailma oli aivan lähellä. Kaikki seisoivat kauan äänettöminä. Vain pyhä lähde kumpuili kirkkaana syvyyksistä ja uhrilehdon puut huminoivat salaperäisesti.
Vihdoin sanoi Helkky: "Olen veistänyt valkean Kristuksen kuvan, luostarissa opin niitä tekemään. Panin sen tänne uhripirttiin. Tahdotte kaiketi nähdä sen!" Helkky aukaisi pienen uhripirtin oven. Perällä siellä, missä ennen oli ollut haltijan kuva, riippui nyt ristiinnaulittu. Naiset katselivat kynnyksen takaa iki-ihmeissään kuvaa. Äiti sanoi viimein: "Onko tuo nyt se valkea haltija?"
Helkky: "Ei, ei tuo ole Valkea Kristus, vaan se on sen kuva. Kristus itse asuu taivaassa."
Äiti: "Missä maan ääressä semmoinen paikka on?"
Helkky: "Ei se ole ollenkaan maassa, vaan tuolla ylhäällä pilvien päällä."
Hyvämieli hätääntyen: "Kuinka hän siellä pysyy! Eikö hän putoa?"
Helkky: "Ei. Sillä katsos, Kristus on henki. Koko taivaassa asuu vain henkiä. Kun ihminen kuolee, pääsee hänen martaansa taivaaseen. Jos nimittäin tuo ihminen on eläessään oikein osannut palvoa Kristusta ja niitä muita, jotka asuvat pilvien päällä."
Äiti: "Onko martaitten siellä hyvä olla?"
Helkky: "On, sanomattoman hyvä! Kultaportista pääsee kuollut suloiseen lehtoon. Välkkyvä virta kulkee lehdon läpi. Kaikkialla on mitä ihanimpia kukkia, ja keskellä lehtoa kasvaa ihmeellinen elämänpuu. Siellä hallitsee Kristuskuningas ja hänen ihmeellinen äitinsä. Siellä asuu pyhien ääretön joukko. — Näin kertoivat veljet luostarissa."