Kun Maria oli kaiken kertonut, kutsui Henrik hänet kirkkoon. Täällä polvistui Maria alttarin ääreen, ja piispa sanoi juhlallisena: "Koska olet hyvin täyttänyt Kristuksen antaman tehtävän, niin minä Jumalan ja kaikkien pyhien nimessä julistan sinulle ikuisen synninpäästön." — Maria oli yhä polvillaan, kun pappien kuoro lauloi ihanan hymnin.
Kohta lähdettiin taas kyntämään selkiä. Kun kuljettiin Luotalon vesiä, nousivat Aasla ja nuori Pietari kuninkaan laivaan. He kertoivat, että Lalli oli raivonnut kuin hirtehinen. Koko Hämeen oli hän saanut liittoonsa, ja jäämien suuri sotajoukko oli jo matkalla kohti Suomea. Samoin oli Joensuun Sarvi yhtynyt Lalliin, vaikka Sarven alue oli jo kauan kunnioittanut Valkeata Kristusta. Lallin raivoa pelättiin koko Suomessa siinä määrin, että ihmiset olivat paenneet syviin erämaihin tai pakolinnojen turviin. Kaikki pirtit olivat autioina, sillä eihän tiedä, mitä Lalli tekee, kun kulkee Suomen halki Köyliöstä Koroisiin.
Mutta mitä nyt! Kuninkaan laiva pysähtyy, pysähtyvät muut. Salmessa heidän edessään on laiva laivan vieressä estämässä ristijoukon matkaa. Kuningas neuvottelee jaarli Guttormin kanssa. Voijonmaan keihäskokkaiset laivat hyökkäävät ensin. Syntyy ankara meritaistelu, joka pian päättyy ristijoukon voittoon. Mutta tuskin olivat pakosalle lyödyt laivat päässeet saarien suojaan, kun korkeille kallioille syttyi varoittavia merkkitulia. Ja kohta tiesi koko saaristo ja koko lounainen ranta, että ristijoukko oli tulossa.
* * * * *
Nopeasti kulki Lalli joukkoineen kohti Koroista. Siinä kulki miehiä ratsain ja jalan, tapparat vyöllä, keihäs ja jousi olalla. Oli jo päästy Ruskon tienoille. Pitkä jono kulki suon läpi kiemurtelevaa polkua. Etumaiset pysähtyvät. Mitä nyt! — Vastaan tulee pari pelästynyttä miestä. He kertovat kauhulla, miten ristijoukko oli jo aamulla saapunut. Vain Sarven miehet ennättivät rannalle maihinnousua estämään. Kamala oli taistelu, mutta minkäs mahtoivat Sarven miehet yksinään. Heidän täytyi peräytyä Sampaslinnan suojaan ja vihdoin jättää sekin voittajalle. Paljon kaatuneita jäi tantereelle, ja vesi Aurajoessa punerti. Kuningas Eerik joukkoineen valtasi nyt Unikan-karin, Miesmäen ja Virusmäen sekä alkoi leiriytyä Koroisten niemelle. Silloin saapuivat jäämit Hämeestä. Ja voi sitä hirmua, mikä nyt alkoi! Mutta takaisin lyötiin jäämitkin. — — — Lalli kuunteli kertomusta hammasta purren, ohjia pusertaen. "Kolmas joukko ei peräydy", tuli sähisten hänen hampaittensa välistä. — — —
Kuningas Eerik seisoi päällikköjen ympäröimänä Koroisten niemellä. Kaikki olivat hyvin totisia, sillä oli juuri saatu sanoma Lallin tulosta. Vihdoin virkkoi jaarli Guttorm: "Joukkomme on kyllä moninkerroin suurempi, mutta miehet ovat näännyksiin asti väsyneitä kokopäiväisestä taistelusta. He tuskin pysyvät pystyssä. Jos Lalli nyt hyökkää, olemme totisesti hukassa."
Eerik: "Niin olemme. Mutta koetetaan neuvotella Lallin kanssa."
Ristijoukko asettui lujaan puolustusrintamaan Virusmäen rinteelle. Näön vuoksi jatkettiin rintamaa kauas molemmille sivuille, jotta se häikäisisi Lallin joukkojen silmiä suuruudellaan. Tuskin oli tämä tehty, kun jo ilmestyi Lalli Kärsämäelle miehineen. Yli notkelman näki hän vihollisten pitkän kilpirivin ja hän hämmästyi suuresti. Pian hän kuitenkin toipui ja alkoi järjestää joukkoaan hyökkäykseen. Mutta kun miehet pitkin viidakkoa näkivät kaatuneita jäämejä, tarttui heihin kummallinen kauhuntunne. Lalli koetti rohkaista heitä ja aikoi juuri alottaa hyökkäyksen. Silloin tuli yksinäinen ratsastaja heidän eteensä nuolen kantaman päähän. Se oli nuorempi Pietari Nousiaisista, joka tuli kuninkaan pyynnöstä neuvottelemaan.
"Onko aikaa kuunnella järjen sanaa?" huusi Pietari. Lalli aikoi vastata jousellaan, mutta muut estivät hänet siitä. Pietari jatkoi: "Katsokaa kuningas Eerikin joukkoa tuolla — uskallatteko hyökätä! Katsokaa kaatuneita viidakossa — siinä näette kohtalonne! Antakaa kastaa itsenne, niin saatte rauhassa lähteä!"
"Vai kastaa!" kiljasi Lalli. "Hyökätkää miehet!"