Ylellisyyden keskellä kasvoi siveettömyys ja kaikellaiset rikokset.
Kunnialliselta naiselta oli kielletty kaikki hyödyllinen toiminta kodin ulkopuolella. Hän ei saanut osoittaa mitään valtiollista harrastusta; hän sai näyttäytyä ainoastaan suurissa uskonnollisissa juhlissa, kävellä Markuksen torilla ja parissa muussa julkisessa paikassa tai viettää aikansa yksinäisillä gondoolimatkoilla. Mutta kevytmielisillä naisilla oli täysi toimintavapaus. He hallitsivat rikasten palatseissa, esiintyivät kallisarvoisissa puvuissa tasavallan suurissa saleissa, heitä palveltiin vieraspidoissa, ja heidän hyväkseen täytyi aviovaimojen luopua monista rakkaista toiveistaan.
Markuksen tori oli kaiken maailman hulluuden ja saastaisuuden markkinapaikka.
Näytti siltä, kuin Venetsia olisi aikoja sitten unohtanut bysantilaisten mestarien vakavat mosaikit San Marcon kupoolissa: "Kristus on ylösnoussut" — "Kristus on tuleva tuomiolle."
"Venetsia oli" — Ruskinin sanoja käyttääksemme — "tehnyt syntiä Raamattu kädessä, siitä syystä sen lankeemus oli syvempi kuin Tyron ja Sidonin. Ja rangaistus on ollut sen mukainen: Venetsia on nyt köyhä ja likainen — oman entisyytensä kalpea varjo."
VI. VAELLUS VENETSIASSA
Kun on viettänyt aamupäivän San Marcossa Dogien palatsissa, kun on lukemattomia loistosaleja katsellessaan johtanut mieleensä kokonaisen vuosituhannen tapaukset, silloin on mieli vähäksi aikaa väsynyt saleihin ja pylvästöihin ja silmä alkaa ikävöidä Jumalan vapaata luontoa ja meren siintävää selkää. Niin kävi meidänkin. Siitä syystä päivällisen syötyämme läksimme keväisiä nurmikkoja etsimään ja nykyajan Venetsian arkiaskareita katselemaan.
Ensin istahdimme San Marcon edustalle, sillä siinä on Venetsian kyyhkysten kokoontumispaikka. Kyyhkyset ovat pyhiä eläviä Venetsiassa, samaten kuin hanhet olivat pyhiä muinaisessa Roomassa. Rooman hanhien kerrotaan tasavallan alkuaikoina pelastaneen Rooman Capitoliumin. Samaten kuuluvat kyyhkyset kerran — neljännen ristiretken aikana — pelastaneen Venetsian suuruuden. Niistä on aikakirjoissa tällainen tarina:
Itämaitten kansoilla oli ikimuistoisista ajoista tapana käyttää kirjekyyhkysiä. Kun Venetsian laivasto yhdessä Genuan laivaston kanssa Dandolon johdolla piiritti Kreetan saarta, huomasivat Venetsian upseerit, että saarelta vähä väliä lensi kyyhkysiä, jotka kiiruhtivat taistelutantereen poikki genualaisten luokse. Dandolo, joka ei luottanut genualaisiin liittolaisiinsa, käski sotamiehiään ampumaan muutamia kyyhkysistä. Nuolisade tähdättiin lintuja kohden, 7—8 putosi kuoliaana maahan ja jokaisen siiven alta löydettiin kirje. Nämät luettuaan Dandolo tiesi, että viekkaat genualaiset olivat Venetsian vihollisten liitossa. Seuraavana aamuna venetsialaiset hyökkäsivät Kreettaan, saarsivat genualaiset ja valloittivat saaren. Vihollisten kuvernöörin palatsista valloittajat löysivät suuren joukon harjoitettuja kirjekyyhkysiä. Dandolon käskystä vietiin arvokkaat linnut voiton merkiksi Venetsiaan, ja niistä polveutuu pyhän Markuksen kyyhkysten kaunis sukukunta.
Näitä siroja lintuja on Venetsian kansa kaikkina aikoina hellästi holhonnut. San Marcon edustalle, lähelle niitä suunnattoman suuria seetripuisia lipputankoja, joista suurina juhlapäivinä liput liehuvat, on rakennettu marmorinen kaivon arkku, josta nuo pyhät elävät saavat juoda. Muinais-aikoina valtio kustansi kyyhkysille ruuan, mutta nyt niiden ravinnosta pitävät huolen kaiken maailman matkustajat. Kaivon lähellä istuu vanha kauppiasukko, syli täynnä valkoisia paperitötteröitä, joissa on maissijyviä. Mekin hauskuuden vuoksi ostamme yhden tötterön ja viettelemme luoksemme parven noita suosittuja lintuja, jotka vähääkään ujostelematta nokkivat jyviä muukalaisten kädestä, jopa hyppäävät olkapäällekin. Somaa on nähdä, kuinka ne istuskelevat San Marcon katolla ja rakentelevat pesiään pylvästen päihin, joiden lehtikoristukset ovat täynnä pehmeitä kiiltäviä höyheniä. Nuo omituiset asukkaat luovat vanhan kirkon kunnianarvoiseen fasaadiin vaihtelevaa eloisuutta ja lisäävät sen väririkkautta, mutta ne myöskin tahraavat kapiteelien lehtikoristuksia ja kirkon kallisarvoisia mosaikkeja. Tästä syystä on kaupungin hallitus joskus päättänyt ryhtyä tuota siivekästä joukkoa hävittämään, mutta kansa, saatuansa tiedon hallitusmiesten pahoista aikeista, on niin voimakkaalla tavalla ilmaissut suosiotansa pyhiä lintuja kohtaan, että korkeitten herrain on ollut pakko jättää Venetsian kyyhkyset rauhaan.