Kun olemme kylläksemme kyyhkysiä syötelleet, astelemme Piazzettan poikki Dogien palatsin ja Kirjastotalon ohitse rantaan, jossa on nuo usein mainitut kaksi korkeata graniittipylvästä. Pylväät kuuluvat olevan kotoisin Syyriasta tahi Egyptistä. Toinen on tuhkanharmaa; sen päässä on ennen mainittu Markuksen siivekäs jalopeura, jonka jalokivisilmät nyt ovat Parisissa, ja toinen, punertava pylväs, kannattaa miestä, joka seisoo krokotiilin selässä; mies on Venetsian entinen suojeluspyhimys, krokotiilin tappaja P. Teodoros.
Noita pylväitä pitäisi oikeastaan kammoksua, sillä niiden välillä on muinaisaikana ollut teloituspaikka, jossa pyövelit musta naamari kasvoilla suorittivat verisen velvollisuutensa. Mutta etelän huoleton sukukunta näkyy helposti unohtavan kamalat muistot. Iloisena kaupungin kansa noiden pylväiden ympärillä temmeltää: joutilaat miehet nukkuvat päivänpaisteessa pää pylvään jalustalla, lapset leikkivät, katukauppiaat tarjoilevat postikortteja, hedelmiä, virvoitusjuomia, mosaikkeja, koralleja ja kaikellaista pientä rihkamaa, ja laskiaistiistaisin karnevaalikulkue pysähtyy vanhalle mestauspaikalle ja polttaa siellä — kirjavan nuken.
Pylväiden ohi päästyämme olemme Riva degli Schiavoni nimisellä avaralla rantatorilla. Se on kauttaaltaan neliskulmaisilla laakakivillä laskettu, ja veden rajaan johtaa valkoiset leveät marmoriportaat, joita pitkin laskeudutaan venheisiin ja gondooleihin.
Täällä onkin venetsialaisten kulkuneuvojen kokouspaikka. Veneitä ja gondooleja on täällä sadoittain, täällä joutilaat miehet, opastajat ja kantajat, kerjäläiset ja tyhjäntoimittajat huolettomina lojuvat päivänpaisteessa, ja gondolieerit lakki kädessä ja kohteliaasti kumarrellen koettavat houkutella matkustajia aluksiinsa.
Me kuljimme rantaa pitkin Piazzettasta vasemmalle kädelle kaakkoista kohden, sillä kartta ilmaisi, että siellä Venetsian äärimmäisen niemen nenässä ("kalan" pyrstön alakulmassa [Venetsian asemakartta on kalan muotoinen]) on suuri puutarha.
Dogin palatsi jäi vasemmalle, kulkiessamme Ponte della Pagliaa ("Olkisiltaa") Rio dei Palazzo nimisen kapean kanavan yli, joka juoksee palatsin itäpuolelta mereen. Olkisillalla seisoessamme luomme silmäyksen ylös vasemmalle Huokausten siltaan, joka kauniina kaarena kohoaa Dogien palatsin 3:nen kerroksen kohdalla. Huokausten sillasta oikealla, Markuksen kanavan ja meren välillä, on Giorgioesaari kirkkoineen. Edessämme vähän matkan päässä istuu Italian yhdistäjä Viktor Emanuel pronssisen ratsun selässä, jalkain juuressa kaksi jalopeuraa, toinen kahleissa ja toinen vapautettuna.
Vasemmalle meistä jää kuuluisa Arsenaali eli Venetsian laivanvarustuspaikka, jonka edustalla on suuri suojattu satama. Arsenaalin pihalla näkee matkustaja neljä kaunista marmorijalopeuraa. Jalot eläimet ovat kotoisin Ateenasta. Yhden kylkiin ja selkään on hakattu skandinaavialaista riimukirjoitusta, joka kuuluu olevan viikinkiajalta, jolloin Skandinaavian miehet kulkivat Kreikan keisarin palveluksessa.
Me silmällemme uteliaina satamaa Arsenaalin edustalla. Siinä seisoi aikoinaan ankkurissa Bucentouros, Venetsian tasavallan kuuluisa laiva, jolla vasta valittu dogi purjehti selvälle meren selälle ja viskasi jalokivisormuksen syvyyteen, merkiksi siitä, että Venetsian tasavalta ja Adrian meri muka olivat keskenään kihloissa. Kerran meri hylkäsi dogin kihlat ja lähetti suuren kalan mukana sormuksen takaisin, ja se tiesi onnettomuutta Venetsialle. Tämän tapauksen on Tizianin oppilas Paris Bordone esittänyt kuuluisimmassa maalauksessaan.
Bucentouroksen vertaista laivaa ei maailma ole nähnyt: se oli melkein kauttaaltaan kullan ja punaisen sametin peitossa, pohja oli päällystettynä perlemolla ja ebenholtsilla, ja airoja oli 84 paria, kaikki kullatut.
Poissa on Bucentouros. Sen paikalla näkee nyt tavallisia gondooleja ja vanhoja kalastajavenheitä, ja rääsyiset lapset leikkivät rannalla.