Korkealle olivat Bellini veljekset kohottaneet kotikaupunkinsa taiteen, mutta heidän jälkeensä Venetsian maalaustaiteen voima vielä vahvistuu kohoten 1500-luvulla korkeimpaan täydellisyyteen. Silloin vaikuttavat Giovanni Bellinin etevimmät oppilaat, Venetsian maalaustaiteen kolme suurinta neroa, Giorgione, Palma Vecchio ja Tizian.
He ovat saman ajan lapsia, ja kaikki kolme kotoisin alppiseudusta. Giorgionen ja Palma Vecchion kotikylät ovat Po-laaksoon haarautuvien Alppien juurella, ja Tizian on syntynyt friaulisilla alpeilla, joiden ääriviivat kirkkaalla ilmalla voi nähdä Venetsiasta. Ihanien kotiseutujen muisto kangastaakin kauniina näiden mestarien teoksissa heidän luomisaikansa loppuun asti.
Ensiksi mainittu näistä kolmesta mestarista, Giorgione, on tullut tienraivaajaksi maisemamaalauksen alalla, samaten kuin Gentile Bellini oli laatumaalauksen kehittäjä. Bellini veljekset olivat jo asettaneet maisemia henkilöittensä taustaksi, mutta Giorgione katselee maisemaa semmoisenaan, runollisen hengen kirkastamana. Tämä nuori taiteilija, joka oli saanut opettajaltaan värin syvän hehkun ja luonteen kuvaamisen voiman, "kehitti kumpaakin tuimaksi, miltei demoonilliselta tuntuvaksi tuleksi".
Giorgionen kuuluisimpia kuvia on "Tähtien tutkijat": kolme miestä keskellä verrattoman ihanasti maalattua maisemaa. Kuvan sopusointuiset muodot ja salaperäinen tunnelma vaikuttavat syvästi katselijaan. Yhtä kuuluisa on "Giorgionen perhe", jota säilytetään Venetsiassa. Kauniin maiseman edustalla on puolialaston nainen lapsi sylissä, ja vähän matkan päässä seisoo nuori mies sauva kädessä, aivan kuin vartiana. — Että Giorgione oli myös etevä muotokuvamaalari, sitä todistaa m.m. eräs Firentsessä oleva kuva "Soittajaiset". Näemme erään hengellisen herran klaveerin ääressä ja hänen vieressään erään toisen, joka soittaa viulua. Toisella puolella seisoo nuorukainen muhkea sulkahattu päässä. Henkilöt ovat täynnä elämää ja sen laatuisia, että niiden kasvonpiirteitä ei pian unohda, jos kerran on kuvan nähnyt.
Giorgione ei elänyt korkeaan ikään, kuten Venetsian muut suurimmat mestarit Sisällinen tuli häntä kulutti, ja nautinnot, joiden houkutuksia hän ei voinut vastustaa, lyhensivät hänen elämäänsä. V. 1511 Giorgione 34 vuoden ikäisenä laskettiin hautaan. Hänen kuolemastaan kulkee kaksi kertomusta: toinen tietää hänen kuolleen surusta kuullessaan, että nainen, jota hän rakasti, oli ollut hänelle uskoton, toinen taas väittää Giorgionen saaneen ruton naisen suudelmasta. — Taidehistorioitsijat ovat sitä mieltä, että Giorgionen neronlahjat olivat yhtä rikkaat kuin Tizianin; ainoastaan liian aikainen kuolema esti häntä tulemasta tämän onnellisemman aikalaisensa vertaiseksi.
Palma Vecchio syntyi 1480 ja kuoli hänkin parhaassa ijässään, v. 1528. Hänen teoksissaan esiintyy vieno väritys ja lempeä mieliala. Hän on maalannut "pyhiä perheitä", joista huokuu vastaan hiljainen onni. Palma Vecchion tunnetuimpia kuvia on "Marian ilmestys", jota säilytetään Hampurissa. Venetsian S. Maria Formosan kirkossa on 7-osainen alttarikuva, keskellä seisoo Pyhä Barbara juhlallisen sankarillisena ryhdiltään.
Nyt muutamia tietoja venetsialaisen taiteen päämestarista Tizian Vecellistä eli Tizianista, jolla nimellä hän tunnetaan kaikkien sivistyskansojen keskuudessa.
Ennen jo mainitsimme, että Tizian syntyi v. 1477 Pohjois-Italiassa friaulisilla alpeilla. Hänen kotikylänsä Pieve di Cadore on korkealla romanttisen ihanassa laaksossa jyrkkien kallioitten keskellä. Tizianin vanhemmat olivat arvossa pidettyä cadorelaista sukua. Poika oli kymmenennellä ikävuodellaan, kun hän lähetettiin sukulaisten luo Venetsiaan. Nämä panivat hänet erään varsin vaatimattoman mosaikkityöntekijän oppiin, mutta tämä huomasi pojan taiteilijalahjat ja kehotti sukulaisia lähettämään hänet Gentile Bellinin luokse. Jonkun aikaa Tizian opiskelikin Gentilen johdolla, mutta siirtyi pian Giovannin oppilaaksi. Giovanni Bellini onkin ollut Tizianin ainoa opettaja sanan syvimmässä merkityksessä. Häneltä Venetsian suurin mestari sai syvimmät, pysyväisimmät vaikutukset, ja samalla häneen vaikutti herättävästi ja kiihottavasti ennen mainitsemamme Giorgione, joka oli samaan aikaan Bellinin oppilaana. Tizian on verrattain vähän tutkinut muitten mestarien teoksia. Eipä hän ole edes antiikista taidettakaan tutkinut yhtä paljon kuin muut hänen aikalaisensa renessansin mestarit, mutta siitä huolimatta hänen omat neronluomansa muistuttavat muinaiskreikkalaisen taiteen jaloimpia teoksia paljon enemmän kuin kenenkään muun kristityn taiteilijan. Tämä johtuu siitä, että hän ihanteellisessa taiteessa kuvasi täydellistä, ihanuuteen, vapauteen ja onneen syntynyttä ihmisyyttä.
Tizianista sanoo eräs saksalainen taiteen tuntija: "Jumalallinen piirre hänessä on se, että hän näkee ihmisissä ja esineissä sen sopusoinnun, joka heidän olentoonsa alkuperäisesti ja synnynnäisenä lahjana kuuluu, ja joka piilee niissä, vaikka sorrettuna ja tiedottomana. Mitä todellisuudessa oli rappeutunutta, hajanaista, rajoitettua, sen hän esittää eheänä, autuaana ja vapaana. Tällainen elämän kirkastaminen on yleensäkin taiteen tarkoitus, mutta kukaan taiteilija ei suorita sitä niin rauhallisesti, niin vaatimattomasti, niin luonnollisesti kuin Tizian". (Jak. Burckhardt.)
Tizian oli itsekin täydellisen kauneuden ja voimakkaan miehuuden perikuva. Komea vartalo, voimakkaat säännölliset kasvonpiirteet ja suuret tuliset silmät. Hänen kasvonsa ilmaisivat kestävyyttä, viisautta ja terävää arvostelukykyä. Koko hänen olennostansa huokui ruumiin ja hengen terveys, raikas elämän ilo, täydellinen sopusointu ja rauha. Hän eli lähes sata vuotta onnellista, ahkeraa ja voimallista elämää, ja kuoli sadannella ikävuodellaan v. 1576 ruttoon, joka siihen aikaan pelottavalla voimalla raivosi Venetsiassa.