Vieraat eivät kuitenkaan heti tottele, vaan alkavat katsella salin seiniä ja esineitä.
— Voi, miten täällä on hienoa ja kaunista, sanoi rouva Lehmanen.
— Ja niin maukasta, säesti rouva Vuori.
— Jos tämä olisi minun asuntoni, niin minä panisin sohvan tuohon nurkkaan kulmittain ja kukkaset sohvan taakse, se olisi paljon kauniimpaa, oli rouva Kukan mielipide.
— Ei, kyllä minusta sopisi sohva paraiten akkunain väliin, neiti Tuulinen sanoi.
— Mitä, kysyi huonokuulonen neiti nähdessään sisarensa suun liikkuvan.
Sisar huusi:
— Eikö sinustakin, Amalia, sopisi sohva paraiten akkunain väliin?
— Juu, kyllä se sopisi. Muutetaanko se siihen?
— Ei sitä muuteta, selitti Kukan rouva kovalla äänellä, mutta etkö sinäkin tykkää, Amalia, että sohva passaisi paraiten tuohon nurkkaan ja kukkia taakse, se olisi minun mielestäni niin fiiniä. Miksi ei rouva Gustafsson aseta sitä siihen?