— Se sopii minusta siihen, missä se on, sanoi Leeni melkein vihasesti.
Sussu oli vaiti.
Palvelija toi samassa kahvia ja vieraiden huomio kääntyi huoneen kalustosta kahvikuppeihin ja niiden sisältöön.
— Nämäpä ovat kauniita kuppia. Mitä ne ovat maksaneet tusina, kysyi rouva Vuori.
— En minä tiedä. Mieheni osti ne minulle.
Vieraat varmaankin tunsivat Leenin äänestä tuskastumista. He lopettivat kyselemisen ja alkoivat tarkastella lusikoiden hopeakontrolleja ja kehua kahvia.
— Tämäpä on raarin makuista, kehui rouva Lehmanen. — Ostaako rouva paahdetuita kahvia, vai paahdatteko kotona?
— Paahdetuita minä ostan.
— Minä paahdan kahvini itse, sanoi rouva Kukka. — Minä en tykkää puodissa paahdetuista ja kotona taasen piiat polttavat ne karsiksi. Ne nyky-ajan piiat eivät sitten kelpaa mihinkään.
Siihen sanaan tarttuivat kaikki.