Hän alkoi täytellä lasia, mutta ovensuussa istuva, päihtynyt herra sieppasi hänet syliinsä.
Syntyi elämää.
Leeni riuhtasihe irti, löi, kynsi ja repi. Sellaista ei kukaan ennen ollut hänelle tehnyt, hän oli raivostunut.
Herra alkoi huutaa.
— Minua on lyöty! Jumalauta, mitä tämä on? Mikä paikka tämä on?
Kapakkatyttö tulee silmille!
Rouva saapui. Hän koetti rauhoittaa.
— Tyttö on siisti, ei kukaan ole tohtinut, suokaa hänelle anteeksi.
Se ei auttanut. Melu vain kasvoi. Toisetkin vieraat yhtyivät asiaan.
— Tyttö teki oikein, puolusti muuan nuori herra, mitäpä tarvitsee mennä lääppimään.
— Sitä vartenhan ne ovatkin, että niitä lääpitään.