Lyöty oli raivoissaan ja räyhäsi ja vaati Leeniä pyytämään anteeksi.
Mutta Leeni oli hämmästyneenä poistunut.
— Ei se nyt enään tänne tule. — Kapakkarouvan ääni oli ankara ja hän löi nyrkkiä pöytään kunnes hiljaisuus syntyi. — Jos tyttö on aiheettomasti teitä lyönyt, kyllä minä vastaan! Ja samalla pyydän sanoa, hyvät vieraat, että Leeni-neiti ei ole täällä tuollaista varten. Minä olen ottanut hänet tarjoilijaksi ja sillä hyvä. Että se nyt tiedetään. Hän on puhdas tyttö ja hänellä näkyy olevan taipumusta pysyä sellaisena. Ne, jotka kosketella tahtovat, menkööt muualle. Täällä ei ole tarjolla muuta kuin ruokaa ja juomia!
Rouvan puhe teki tarkotetun vaikutuksen. Mielet tyyntyivät.
— Mutta minua on lyöty, intti päihtynyt. Minua on lyöty kapakassa, sen ovat kaikki nähneet ja minä en salli kapakkanaisen itseäni solvata.
— Jos olisitte antaneet kapakkanaisen olla rauhassa, niin varmasti olisitte tekin saaneet olla ilman korvapuustia, minä vannon sen, rouva sanoi.
— Pidä hyvänäsi, räätäli, nätin tytön tillikka, huusi joku.
— Räätäli — —! Kuka tohtii minua titul — —
Hän ei ehtinyt jatkaa. Sussu oli vanhan kapakkanaisen kätevyydellä tarttunut hänen kaulukseensa ja vienyt hänet ulos.
— Tuolla Fors'illa on aina ilkeys mielessä, Sussu mutisi potkastessaan räyhääjän kadulle.