Leeni ei voinut sietää kumpastakaan
— Enhän minä voi sellaisia rakastaa!
— Rakastaa, nauroi Sussu, tarvitseeko niitä sitten rakastaa? Ajattelepa onneasi, jos saisit hänet mieheksesi. Suuren talon omistajaksi pääsisit! Eikö kelpaisi herrastella, vai mitä? — — — Jos hän sinusta huoliikaan. Hänellä, näes, on valta valita. Ottaa, kuin hyllyltä vaan, taittaa, ja syö, kuin leipää, he, he!
— Mutta hän on niin lyhyt ja vanha!
— Ikä on miehen kunnia ja pätkällä usein tanu pää!
— Hän on niin ruma ja kuinka minä voisin — — — hyi, jos hän vaikka suutelisi minua!
— Niin siitä et sinä lainkaan pahenisi. Huuhtoisit suusi kalliilla viinillä, ilahuttaisit silmääsi kullalla ja purppuralla.
— Hyi!
— Älä äyki, Leeni! Kauniin miehen suutelot maistuvat toiselle naiselle ja ovat katkeria, eikä ole, millä katkeruuden alas nielisi. Ole viisas, Leeni!
— Minä en voisi ajatella tuollaista ähertävää, vanhaa ukkoa omanani, toisti Leeni.