— Mutta eihän hän minulle mitään tehnyt, puolusteli rouva Vuori. —
Enhän minä voinut niin vähästä tappelemaan äityä.
— Hyvänen aika! Oliko se vähän, että kadulla tarttuu siveään naiseen, joka on vaimo ja monen lapsen äiti! Vai ei se ole mitään!
— Mikä sitten mitään on, säesti neiti Tuulinen Kukan rouvan puhetta.
— Mutta eihän pidä olla pikkumainen — — —.
Tällä kertaa eivät ystävyydet oikein hyvinä ystävinä lähteneet
Gustafssonilta.
Rouva Vuori oli suutuksissaan siitä, että hänen siveyttään ehkä epäiltiin, toiset taasen siitä, että rouva Vuori oli pitänyt heitä pikkumaisina.
Kadulla tuli sopu jälleen entiselleen, kun rouva Lehmanen kysyi rouva Vuorelta, että oliko hän huomannut, miten vaiteliaaksi ja noloksi rouva Gustafsson oli tullut heti, kun siveys-asiasta alettiin keskustella.
Rouva Vuori ja toisetkin olivat sen huomanneet.
* * * * *
Onpa sinulla seuraa, nauroi Sussu vieraiden mentyä.