— Minulla ei ole yhtään ystävää tässä maailmassa, valitti Leeni. —
Kaikki ovat minut hyljänneet.
— Olihan sinulla ennen paljon ystäviä. Missä ne nyt ovat?
— Eivät ne minusta enään välitä.
— Mikähän siinä on syynä, kysyi Sussu.
— Köyhyys. Olenhan nyt köyhä.
— Mutta onhan sinulla sivistys jälellä, olethan henkisesti kehittynyt! Eikö sivistyneillä ole kyllin sivistyksestään, tarvitaanko siinäkin rahaa?
— Sussu, Sussu, älkää puhuko siitä, mitä ennen oli. Oletteko minulle vihanen, kun silloin — —?
— En, hyvä ystävä, sanoi Sussu. — Minä en ole taiteen jalostuttama.
Unohtakaamme, mitä on ollut. Ympäri olemme käyneet, yhteen tulleet.
Sinä olet vain matkalla tehnyt pienen hyppäyksen — luudan päältä
lattialle.
— Sussu, minä olen — —
— Niin, tiedänhän minä, mikä sinä olet. Älä viitsi niistä puhua.