— Jumalan kiitos, huudahti muori, pikku-Leenan sielu ei vielä ole saanut vammaa, koska sanoo nähneensä. Äiti-vainajasi intti kiven kovaan, ettei siellä mitään sellaista ollut ja kehui ruunankummia kiltiksi ihmiseksi. Onko se kiltti?
— Ei, vastasi Leena katsoen muoria silmiin, ei se ole kiltti, se on hirveän paha ja minä näin siellä kaksi pirua.
— Kuuletko, Erkki, se näki siellä kaksi — — —!
— Tyttö löpisee, sanoi Erkki välinpitämättömästi ja heittäytyi jälleen maata nurmelle.
— Herra varjele tuota, kun ei usko, hätäili muori. Annapa olla, Leena, minä haen sinulle suuren rieskavoileivän, että kerrot, mitä sinä olet nähnyt.
Muori lähti hakemaan voileipää ja lapsi nautti täysin sydämin valeensa hedelmiä.
— No, kerropas nyt, muori palattuaan pyysi ja tarjosi voileipiä.
Leena kertoi:
— Minä kurkistin sisään akkunasta ja näin pankolla hirveän suuren, keltaisen pahan hengen, joka oli suurempi, kuin kirkko. Se loikkasi ylös kiukaalle kun minä kolkutin ruutuun.
— Hyvä isä, miten sinä uskalsit?