— En minä pelännyt yhtään.
— Siunasitko itsesi ensin?
— Siunasin.
— Se oli oikein! Pahalla ei ole mitään valtaa siunatun ihmisen yli.
Entä se toinen?
— Se istui pöydällä ja sekin oli kauhean iso.
— Miten semmoiset otukset kummin mökkiin mahtuvat, mörähti vaari, oletko löpisemättä siinä!
— Etteikö pahalla hengellä kaikki olisi mahdollista, puolusti muori. — Voi hyvänen aika sentään, miten kauhea se nainen on. Älä, lapsi kulta, enään toiste mene sinne.
Pikku-Leena tunsi jo olevansa mestari.
— Kyllä minä vielä menen sinne, mutta ensin minä siunaan oikein kovasti.
— Minä en viitsi kuunnella teidän juttujanne, sanoi vaari ja lähti niittämään.