— Eihän nyt toki tulematta jää, kun kuoleva vaatii, oli Heta vastannut. — Tietäähän pappi, sanaa tutkinut ihminen, mikä siitä seuraisi, jos laskee toisen sielun helvettiin, jos sen suinkin voi pelastaa — — —.
Kun rovasti tulee huoneeseen, niin istu sinä, lapsi, penkillä kädet ristissä tai ota katkismus.
Leena oli ottanut katkismuksen.
Rovasti oli pienenlainen mies, paljon lyhyempi Erkkiä, mutta mökissä hän näytti suurelta, täytti melkein koko huoneen. Heta, joka auttoi turkkia ja päällyskenkiä, kaulahuivia ja kintaita rovastilta, sai tuskin tilaa liikkua ja töyttäili auttaessaan sinne ja tänne. Kun rovasti oli päässyt päällimäisestä vaatekerrastaan, istahti hän penkille.
Heta kiidätti tuolia sänkyn viereen ja asetti tuolille tyynyn.
— Tässä olisi rovastin tuoli, hän hätäisenä sanoi.
Rovasti istui tyynylle, tarttui sairasta käteen ja kysyi juhlallisella äänellä:
— Miten ovat, vanha vainio, sinun sielusi asiat?
— Huonosti, rakas rovasti, valitti vanha Leena, kovin huonosti.
— Ho, hoo, ho, hoo, säesti Heta.