— No, nythän jo pääsi vanha Leena, lohdutti Heta.
— Niin pääsi ja kohta tästä minäkin —.
— Ei ole vielä likellä Erkin lähtö, virkkoi Heta. — Kuolleen silmät ovat ihan kiini. Jos se Erkkiä odottaisi, olisivat sen silmät raollaan.
8.
Seuraavina aikoina tapahtui Aartolahdella melkoisia muutoksia.
Suur'-Oljon poika, Oljon nykyinen isäntä, joka peri talon isänsä jälkeen, oli nähnyt paljon maailmaa ja oli sivistynyt. Hän oli seminaarin käynyt ja taisi vieraita kieliä, joita hän oli oppinut Tukholman matkallaan. Hänestä olisi tullut opettaja, mutta hän oli niin vapaamielinen ja laajanäköinen, että piti maanviljelystä hengen viljelyksen arvoisena.
Hän oli Aartolahden ensimäinen valistuksen mies. Heti talon saatuaan, hän alkoi puuhata ajanmukaisia parannuksia viljelyksen ja rakennuksen aloilla. Niitto- ja leikkuukoneet ilmestyivät vainiolle ja uusi isäntäväen rakennus ilmestyi vanhan viereen. Ennen olivat isäntä ja palvelusväki asuneet samassa rakennuksessa.
Oljon talo sijaitsee sangen ihanalla paikalla. Se on rakennettu korkean vuoren reunaan ja uuden rakennuksen pääportailta näkyy koko kyläkunta. Se on aivan kuin saarnastuoli kirkossa. Isäntä ihmetteleekin usein sitä aistia, joka esi-isillä oli talonpaikkaa valitessa.
Taloutta hoitaa vanha-emäntä, isännän äiti, sillä nuorikko on sivistynyt kaupunkilaisnainen, joka ei ole perehtynyt maatalouteen. Muuten on nuori emäntä kunnon ihminen, rakastaa maalaiselämää, tutkii ja keräilee kukkasia. Hän on koko pitäjän valistusseurojen sielu ja innokkain toimintahenkilö. Hän tuntee itsensä onnelliseksi, että on joutunut niin karuun paikkaan, kuin Aartolahti on, sillä hän rakastaa laajaa toimintaa.
Nuori pariskunta uneksii Aartolahden ihanteellisesta valistuskaudesta. —