Äiti oli käskenyt, että Hetun piti vieraiden aikana kutsua häntä tädikseen, ja sanonut, että jos joku kysyy, kenen tyttö hän oli, niin pitää Hetun sanoa olevansa äidin veljen tytär. Se oli Hetun mielestä niin mukavaa, että ihan nauratti. Ihmiset luulevat äitiä hänen tädikseen.
Sattui sitten eräänä iltana, kun äiti oli ulkona, että huoneeseen tuli kaunis, hyviin vaatteisiin puettu mies ja kysyi, oliko Fanny kotona. -— Äidin nimi oli Saara, mutta vieraat kutsuivat häntä Fannyksi.
— Fanny ei ole kotona, vastasi Hetu.
— Kenen tyttö sinä olet, kysyi vieras.
— Minä olen äidin veljen tyttö.
— Vai niin, vai olet sinä äidin veljen tyttö. Entä kuka se äiti on?
Hetupa ei sanonut. Hän keksi miehen tahtovan tietää, oliko äiti hänen äitinsä, vai ei.
— Oletko sinä Fannyn veljen tytär, kysyi vieras.
Siihen Hetu kyllä uskalsi vastata:
— Olen.