— Entä kuka sinun äitisi on?
— Enkä sano.
— Ei sinulla äitiä olekaan!
— Onpa!
— Eipä.
— Onpa! — Hetua alkoi kovasti naurattaa. Kinaaminen vieraan kanssa oli niin mukavaa.
Vihdoin tuli äiti. Hän muuttui vieraan nähtyään iloseksi, mutta mies oli synkistynyt. Hän työnsi äidin pois luotansa ja sanoi äitiä valehtelijaksi ja huonoksi naiseksi. Äiti itki ja puhui kauniisti sille vieraalle ja vihdoin he leppyivät.
Kun mies oli mennyt pois, otti äiti Hetun syliinsä ja oli parempi kuin milloinkaan ennen, puhui kuolemasta ja muista surullisista asioista, hyväili ja suuteli. Sitten äiti asetti Hetun maata, polvistui vuoteen ääreen, itki ja rukoili. — — —
Aamulla ei äitiä ollut missään. Kaikki äidin vaatteet olivat pois seiniltä ja huone tuntui vieraalta.
Hetua pelotti.