Hetu oli juuri lähtemäisillään yön selkään, kun eräs mies, jonka lakissa oli keltanen merkki ja vyöllä miekka, tuli kutsumaan häntä vallesmannin puheille. Hetu tiesi, että vallesmanni on sellainen, joka sakottaa, ja hän ei tahtonut lähteä. Mies houkutteli ja sanoi vallesmannin antavan Hetulle kahvia ja vehnästä ja ruokaa.

— Jos se sakottaa, epäili lapsi.

— Ei se sakota, vastasi mies, se on niin kiltti, tule nyt!

— Minä menen äidin luo, virkkoi Hetu päättäväisesti, minä en tule teidän kanssanne!

— Se lähettää sinut hevosella äidin luo!

Hetu seurasi poliisia nimismiehen luokse.

Siellä Hetu sai kahvia ja paljon vehnästä ja niin hyvää ruokaa, ettei hän ollut uneksinutkaan sellaista.

Aamulla otti nimismies häntä kädestä kiinni, talutti ulos ja nosti rattaille, sen rouva toi ison nyytin evästä ja käski ajajan pitää hyvää huolta lapsesta.

— Viekö se nyt minut äidin luo? kysyi Hetu.

— Vie, — ja samassa lähti hevonen liikkeelle.