— Lyövät ja repivät tukasta.
— Miksi? Oletko sinä paha ja tottelematon?
Siihen ei Hetu sanonut mitään.
Rouva silitti hänen päätänsä ja kiitti häntä totuutta rakastavaksi lapseksi.
— Kerro nyt minulle oikein tarkkaan, miten ne sinua kohtelevat, niin ehkäpä sinun ei tarvitsekaan mennä sinne. Minä uskon sinua. Kerro nyt!
Hetulla oli vilkas mielikuvitus ja matkalla oli hän oppinut yhtä ja toista ihmisten suhteen. Hänen ei tarvinnut paljoakaan miettiä kerätäkseen koko joukon kaskuja siitä, miten häntä oli kohdeltu. Toivo siitä, ettei hänen enää tarvitsisi mennä Rajaporttiin, lisäsi valeiden vauhtia.
— … ja kerrankin löi se isäntä minua kirveellä, kun minä ikävöin äitiäni.
— Suuri Jumala, mitä puhut sinä, lapsi?
— Löi se.
— Mihin se sinua löi?