Neidin kasvot olivat kalpeat, sen silmät ajettuneet ja itkettyneet, — mutta ne liekehtivät vihaa ja kiihkoa. Hän katsoi pitkäänsä Hetuun ja tyttö painoi katseensa alas.
Vihdoin vanhus katkasi äänettömyyden. Hänen ruumiinsa värisi.
— Ulos!
— Rakas neiti, rukoili Hetu polvistuen ja käsiään ojentaen, antakaa
Jumalan nimessä anteeksi!
— Pois… Ulos minun huoneestani, portto!
— Antakaa Jeesuksen nimessä…
— Älä mainitse sitä nimeä! Mene! — Neiti teki liikkeen kuin olisi tahtonut heittää tytön alas portaista.
— Saanko minä ensin selittää…
— Ei sanaakaan! Sinä kurja ja saastanen, äitisi vertanen portto, että sinä kehtaatkin näyttäytyä minulle!
— Jeesuksen…