Sylvester laski kätensä hänen olalleen:
— Luota ja usko sinä Jumalaan, siitä todellinen apu tulee.
Lienee Sylvester kuitenkin tuntenut, ettei isäntä tähän todelliseen apuun oikein luottanut. Hän veti kätensä äkkiä pois isännän olalta ja sanoi:
— Tai jos tahdot, niin mene Mellaan, sieltä ehkä avun saat.
— Olisikohan tuota mentävä, vastasi isäntä.
Siihen ei saarnaaja mitään sanonut, pyhkäsi vain hiuksiaan, huokasi syvään ja poistui.
Hänen lähdettyään katosi hartauden painostus pirtissä olijoista. Heidän kielensä kantimet pääsivät irti ja kilvan he isännälle Mellan noidan ylistystä lauloivat.
— Saisihan tuota koettaa, tuotakin, oli isännän lopullinen, verkkaisa päätös.
Oli jo melkein puolenyön aika, kun vieraat alkoivat tehdä poislähtöä. Ovi avautui, ulkoa tuli jälleen sisälle valkonen huurrepilvi. Ihmiset sekaantuivat siihen tummina kiemuroina, pilvi katosi ja kyläläiset sen mukana. Pirtti oli jälleen harmaa ja autio.
* * * * *