— Vai asiaa…
— Niin. — Kun se akka-vainaja tuppaa kummittelemaan.
— Vai niin, vai kummittelemaan.
— Niinhän se öisin…
— Vai öisin…
— Tuota, olisin vähän niinkuin kysynyt teiltä neuvoa, miten sen saisi pois. Ei sen puolesta, että minä sitä pelkäisin, pois se. Mutta onhan se ikäänkuin ilkeää… Ja eihän siihen saa toista emäntääkään, kun se vanha…
— Emäntä taitaa olla talossa tarpeen. Joko tuo on katsottu?
— Eihän se talo, enempää kuin isäntäkään vielä huutavaa tarvetta ole tuntenut, eikä se uuden otto vielä ole varmassa tiedossa. Leuston isäntähän se sitä tytärtään vähän on kaupitellut, mutta mitä uudesta puhetta, kun se vanha…
— Vai Leuston. Onko tuo minkäkinlainen ihminen?
— Eihän sillä paljon ole, joku satanen vain, jos sitäkään.