Ihmiset havahtuvat askareiltansa, mikä pelloltaan, mikä kaupastaan, mikä tieteen ja taiteen kukkuloilta.
Kaikki sukukunnat parkuvat: "Vuoret, langetkaa päällemme ja peittäkää meitä!"
Mutta ne jotka tuntevat ylhäisen tulijan, Kuninkaansa, rakkaansa, ne riemuitsevat häntä vastaan: "Hosianna Daavidin Poika! Siunattu hän, joka tulee Herran nimeen!"
Milloin on koittava se päivä? Ei vastausta. Rauniokaupunki vaikenee.
Ehkä lyhyiden haihtuvien hetkien perästä — ehkä tuntemattomien aikojen takaa. Tuhat vuotta kiitää ohitse kuin vartio yöllä, ja hän, odotettu, ilmoittaa: "Katso, minä tulen pian."
Matkailija painaa kätensä hiljaa ristiin. Kuollut kaupunki uinuu hänen ympärillänsä, raunioiden tarina väräjää hänen sydämessänsä. Hän tahtoisi oppia tavailemaan rukousta: — "Niin tule, Herra Jeesus!"