— "Sellaisnaan, sellaisnaan,
tule aivan sellaisnaan!"
Helvin pää vaipui alas, ja suuret kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Sellaisenaan Jeesuksen luo, sellaisenaan alttiisti hänen aseeksensa, jotta hän saisi ottaa pois esteet Hengen työltä ja johdattaa tahtonsa tietä!
Halusiko hän sitä vilpittömästi? Oliko hän valmis? Oi, varmaan, koko sydämestään — — —
Ei hän ollut Brofeltin nuorten mieleinen vieras, tullessaan heidän meluavaan seuraansa. Hän kyllä koetti olla huomaavainen ja ystävällinen, mutta unohtui tuon tuostakin omiin ajatuksiinsa; ja hänestä tuntui helpotukselta, kun Irjakaan ei näyttänyt oikein viihtyvän, vaan rupesi pyrkimään kotiin jo aikaisemmin iltapäivällä. Vastustelemisesta huolimatta he kiittäen jättivät jäähyväiset, etsivät seuralaisensa kirkonmäeltä ja lähtivät paluumatkalle.
Aakulan isäntä ja emäntä soutivat toisella, Aino ja Miili toisella airoparilla. Hiljainen tyytyväisyys kuvastui heidän kasvoillaan, eivätkä he aluksi virkkaneet mitään, vetivät vaan tarmonsa takaa. Anna muori istui onnellisena, kädet ristissä, ja huoahti kerran: — Se oli siunattu päivä! — Mutta Irja ei ollut yhtä iloinen kuin mennessä, ja Helvin sydän sykki rauhattomana.
V
— Tartu tähän oksaan! Kas noin. Nyt ulotut ottamaan kädestäni kiinni ja voit hypätä.
Pitkällä harppauksella Irjan onnistui töin tuskin päästä isommalle mättäälle, jolle Ensio ja Helvi olivat vastakkaiselta puolelta tulleet. Vesi pursusi ylös hänen ympärillään, ja toinen jalka kastui nilkkaa myöten.
— Ei haittaa! — vakuutti hän iloisesti. — Rohkea rokkansa löytää. Minä etsin pahimmat paikat, ja sentähden minulla onkin lakkoja melkein niin paljon kuin teillä yhteensä. Mutta nälkä minun on, niin että söisin ne kaikki saman tien, jos kehtaisin.
He olivat koko aamun olleet muuramien poiminnassa muutamien kilometrien päässä Haapalehdosta. Nyt alkoi jo päivällisaika lähestyä.