— Ketkä te? Sinä ja — Helvikö?
— Niin juuri. Kukako on kutsunut? Ensio tietysti. Onko se niin ihmeellistä?
— Mitä te panette päällenne? — kiirehti Ester kysymään, vilkaisten samalla tarkoittavasti Helviin.
Irja punastui harmista. — En minä ole sitä ollenkaan ajatellut, eikä
Helvikään. Eikä sinulla ole sen kanssa mitään tekemistä.
— Ohho; tottahan on lupa kysyä —
— Sepä on hauskaa, että te tulette, — sanoi Katri Dahlberg, joka ihaili Irjaa, vaan ei kuitenkaan kadehtinut Helviltä hänen ystävyyttään.
— Kyllä se on hyväin humalain hukkaamista, — kuiskasi Esterille Leima, jolla ei ollut toivoa päästä konventtiin. — Ei suinkaan Helvi edes osaa tanssia, ja Ensio on niin nätti, että —
Onneksi ovet avattiin ja keskustelu pysähtyi. Mutta Helvi oli levottoman näköinen ja kuiskasi Irjalle, ettei hän todellakaan tietänyt, miten piti pukeutua. Kelpasikohan hänen tummansininen pyhähameensa?
— Se on ihan hyvä, — vastasi Irja niin päättävästi, että Helvi kohta rauhoittui.
Mutta tänä päivänä opettaja ensi kerran tapasi hänet epätarkkuudesta.
Helvi nousi, katsoi alas eikä muistanut, mitä oli kysyttykään.