Tytöt kulkivat vähän aikaa vaiti, mutta sitte Irja huomautti, että ompeluseura oli unohtunut ja nyt piti pian rientää sinne.
— Kerro Ensiolle, mitä olen sinulle sanonut, mutta älä kellekään muulle! — kuiskasi Helvi koulun rappusissa Irjalle; ja Irja löi kättä lujaksi lupaukseksi.
Jo käytävässä pari tyttöä juoksi heitä vastaan.
— Missä te olette viipyneet? — kuului heidän kysymyksensä, johon kaiku vastasi koko luokasta, kun he ovelle ehtivät.
— Ollaanpa vaan! — sanoi Irja veitikkamaisen näköisenä. — Entäpä jos meillä olisi salaisuuksia? Tuletteko uteliaiksi?
— Kyllä kai salaisuuksia. Mutta sano nyt, mitä me lukisimme tästä kirjasta! Opettaja lähetti sen Ilmin mukana tänne; hän ei itse pääse, ennenkuin myöhempään.
Irja alkoi selailla kirjaa, mutta jotkut tytöt arvelivat, että oli hauskempi puhella. Pian kirja heitettiin kateederiin, ja riemu ja nauru kohosi kattoon asti.
— Olkaa nyt sentään hiljempaa, että mekin kuulemme vähän toinen toisemme ääntä, — kuului samassa joku oven suusta sanovan. Se oli Hanna Laitinen, viidesluokkalainen ja konventin puheenjohtaja.
Tytöt vaikenivat ensin kiltisti, mutta sitte alkoi sadella kysymyksiä:
— Onko teillä konventti?