— Oh, täytyyhän ihmisellä olla suvaitsevaisuutta. Rakennelkoot tuulentupiansa, jos se heitä lohduttaa!
Mutta saattaa tulla toisenlainenkin vastaus:
— Herran tiet ovat ihmeelliset, ja suurimpia hänen ihmeistänsä on
Israel. Sionismi on vaan rengas tapausten sarjassa.
Israel hylkäsi Messiaansa ja hajoitettiin kaikkeen maailmaan. Lähes kaksituhatta vuotta se jo on kärsinyt tuomion tuskaa. Vaan ei Herra pidä vihaa ijankaikkisesti. "Haahdet meressä odottavat, että ne toisivat lapsesi kaukaa." He saavat palata kerran, ja kerran he myös näkevät, ketä he ovat pistäneet. Silloin he häntä murehtivat kuin äiti esikoistansa, mutta silloin myöskin Herran kunnia koittaa heidän ylitsensä. Kumaroissansa ne kansat tulevat heidän tykönsä, jotka heitä ovat sortaneet, ja he hallitsevat maata vanhurskaudessa. "Eikä aurinkosi enää laske eikä kuusi kadota valoansa, sillä Herra on ijankaikkinen valkeutesi, ja murhepäiväsi ovat loppuneet." Tuhatvuotisen valtakunnan rauha alkaa silloin.
— Vaan miksi tämä pitkä esitelmä? Eihän se ole vastaus kysymykseen.
— Juuri sitä se on. Emmekö jokainen iloitsisi, kun näemme kevään merkkejä, enteitä lupausten toteutumisesta? Emmekö olisi kiitollisia siitä, että meidän kaupunkimme saa katsella valmistustyötä? Olkoonpa niin, että sionismi tarvitsee sulatusta Herran ahjossa. Olkoonpa, että se on vain tästä maailmasta, vieras Jumalan Hengelle ja Israelin Messiaalle. Mutta Herran ja hänen voideltunsa käsi on heidän tahtomattansakin mukana, vieden kansansa voittojen tai ehkäpä syvimpien pettymysten teitä ijankaikkiseen päämäärään. Jotakin tässä on tekeillä, se on varma, ja me emme saa välinpitämättöminä ummistaa siltä silmiämme.
Miettiväisenä kumpikin puhuja lähtee omalle tahollensa. Mutta sionistit, joita laumoissa on kaduilla vilissyt, katoavat vähitellen suureen, lehtereillä varustettuun kokoussaliin, joka on varattu heitä varten.
Kello kymmeneltä aamulla on kokous alkava, mutta jo puolta tuntia aikaisemmin sali on täyttynyt.
Haijele seisoo Ruubenin vieressä ovella. Hän on haltioissaan ihastuksesta.
— Oi Ruuben, Ruuben, katso, kuinka heitä on paljo! "Ketkä ne ovat, jotka lentävät kuin pilvet, niinkuin kyyhkyset pesäänsä?" Tässä he ovat! Tule, niin käymme lähemmäksi. Minä tahdon nähdä, minä tahdon kuulla! Oi, Ruuben, kuinka tämä on suurenmoista!…