— Nukutko sinä, Aune?
— En vielä.
— Sitte minä kerron sinulle jotakin.
Paljain jaloin, pitkässä yöpaidassansa Helli hiipi Aunen vuoteelle, kietoi kätensä siskon kaulan ympärille ja kertoi surullisen salaisuuden:
— Jokinen ei usko Jumalaan!
Aunen silmät aukenivat selki selälleen.
— Eikö usko? Mitä —
— Minä kuulin, kun isä puhui äidille. Ja äiti sanoi, että hän opettaa
Inkalle samaa. Äiti sanoi, että Inka on tyttöhattara ja tekee mitä
Jokinen tahtoo.
— Mutta Helli, sehän on hirmuista!
— Niin, eikö ole? — Ja syvä huokaus kohosi pikku tytön rinnasta. Aune huokasi myöskin Hellin mukana; hän oli ihan neuvoton moisen pulman suhteen.