Ukko katseli rahaa katselemistaan ja näytti laskevan itseksensä.
— Mutta tässä on liikaa! — tuli vihdoin selville.
— Viisi penniä liikaa. Se on kaupanpäällisiksi. Onhan tasaisempi raha — ja kyllä ne sen ansaitsevat!
Mikko hymyili niin, että koko kasvot olivat pelkkänä päivänpaisteena.
— Kiitos, no paljon kiitoksia.
Ei hän näkynyt olevan rahalla pilattu!
Pienet poikani, joille vieraitten tulo aina on suuri ilo, kertyivät kohta saapuville. Mikko kätteli kutakin, kumartui herttaisesti heidän puoleensa ja kysyi: "Kenen laps?" — Joku ei oikein ymmärtänyt, joku vastasi "isän ja äidin", mutta sitte vasta Mikko ihastui, kun yksi käsitti mistä oli kysymys: "Jumalan lapsi."
— Niin, niin, — puheli Mikko. — Kyllä on autuasta, kun olemme Jumalan lapsia — kun rakas Jeesus on meidät lunastanut. Eikös olekin autuasta?
Viimeinen kysymys tehtiin nuorelle palvelustytölle, joka kulki huoneen läpi.
— Niin… on… sanoi tyttö joutuen vallan ymmälleen.