Silloin Viljo rannalla pysähtyi työstään, pyyhkäisi silmiänsä ja lausui Laineelle:
— Me päätimme kerran, ettemme viettäisi häitä, ennenkuin tiedämme, että hän kestää sen…
— Ja nyt hän sen kestää, vastasi Laine, puhjeten itkemään.
Meri huuhteli hiekkaa heidän jalkojensa juuressa — tyyni, päilyvä, hymyilevä meri, aina sama voimassaan ja tenhossaan…