Valio luo veljeensä yhtä kummastuneen katseen kuin renki, mutta he eivät ehdi sanaakaan lausua, ennenkuin Aarre jo on hypännyt maahan ja juossut suoraan veräjälle. Siinä tuokiossa on Lainekin kavunnut ylitse, muistamatta enää äidin määräystä.
— Laine, Laine, hyvää päivää! riemuitsee Aarre, heittäen kätensä tytön kaulan ympäri.
Mitä ne nyt nauravat, renki ja Viljo?
Eiväthän he muuta tehneet kuin suutelivat toisiansa…
— Aarre! huutaa Valio.
— Minä tulen huomenna, vakuuttaa Aarre Laineelle, rientäessään takaisin kääseihin.
Ne vierivät pois, samoin kuormarattaat, ja Atla ja Kolukin ehtivät jo läähättäen paikalle. Anni on hehkuvin poskin kiirehtinyt noutamaan Lainetta, ja nyt he palaavat polkua pitkin kotiin.
Viljo ei enää naura. Hän tuuppaa Lainetta kyynärpäällään ja sanoo totisesti:
— Hyi sinua!
Laine katsoo hämmästyneenä ja vastaa sitten huulet pitkinä: