— Vieläkö sinä, Aimo, osaat rukoilla? — kysyi hän hiljaa, kun he yhdessä jäivät huoneeseen, toisten mentyä pois.
Aimo säpsähti. Äiti näytti syvästi murheelliselta.
— Osaan, — vastasi Aimo silloin. — Huonosti osaan, mutta äiti — auta sinä minua!
— Jumalan kiitos, lapseni!
— — —
Kohta on lähdettävä aamujunalle. Aimo seisoo äitinsä oven takana, sykkivin sydämin.
— Äiti!
Ovi avataan.
— Voitko tehdä suurensuuren uhrauksen?
— Kaikki mitä Jumala suo, sinun tähtesi.