— Kuinka kauvan sinä aiot tätä jatkaa? Mitä sinä oikein odotat?
— Hertta sisko, en minä sitä voi selittää.
— Olin äsken Helmin kanssa kävelemässä. Tiedätkö mitä hän sanoi? Näin: "Olen liian väsynyt. Kaikkein suloisinta olisi päästä äitini luo."
Aimo säpsähtäen nosti päänsä käden varasta.
— Niin hän sanoi. Minä torumaan: "Olet nuori ja elämä on edessäsi. Kuinka sinä tuolla tavalla puhut?" Hän vastasi: "Ennen minä pelkäsin kuolemaa, mutta tänä kesänä taivas on tullut minua lähemmäksi. Nyt minä enemmän pelkään elämää".
Silloin Aimo nousi.
— Olet oikeassa, Hertta, tämä ei kelpaa!
— Ja tiedätkö: ensi yönä hän valvoo taas. Minä en ymmärrä, mitä ne kurssi-ihmiset ajattelevat, eikö heillä ole silmiä vai eikö ole sydäntä?
— Tietysti he ajattelevat: joka leikkiin on ruvennut, se leikin kestäköön. Jääköön joka jaksaa ja erotkoon ken ei jaksa; mutta täysi työ on tehtävä sen, joka työssä on.
— Kuinka sydämetöntä! Minä heille sanoisin sinun sijassasi —