Mä tunnen sen suuren tuntehen, se rintani valtaa ja täyttää, sen liekki nousevi leimuten, ja uudelta maailma näyttää.
Mun riemuni, onneni, kaikkeni vain yksi on ainokainen. Ah, miks hänen täytyvi olla myös mun tuskani polttavainen?
*
Mä antaisin sulle kaikki, mitä talletin aarteenain, ne kainot, kätketyt tunteet, jotka nähnyt on taivas vain,
Mä antaisin sulle lemmen niin suuren ja hehkuvan, sua seuraisin minne tahdot, vaikk' äärihin maailman!
Kun ulkona pilviä nousis, kotilietemme kirkas ois, ja myrsky jos ylläsi riehuis, sen lempeni loihtisi pois.
Minä jakaisin riemusi, murhees, sun työsi ja toimintas, ja taistelut, uhraukset, kaikk' kestäisin rinnallas.
Sano, etkö sä tiedä, armas, etkö ymmärrä tunteitain? Vai etkö sä lahjasta huoli, min saisit sä ainoa vain?
*
Mä vastausta pyyntöihin en saanut muuta kuin: sä tyydy Herran tahtohon, hän kuninkaasi, isäs on! Ja hän ei sitä tahtonut, ja siksi —