Älä syytä minua, älä muserra sydäntäni!
Yhäkö sinä odotit minua?
Kuinka? Eikö Jumalan tahto, vaan minun? Erehdystä? Haaveinnostusta?
"Mielelläni minä olisin kuollut Jumalan asian tähden hänen rinnallansa. Nyt minä kumminkin kuolen, eikä siitä ole mitään hyötyä. Suru on vienyt voimani. Armas, mitä, mitä teit sinä minulle? Miksi omin käsin onnemme surmasit?"
Herra Jumala, armahda, armahda!
Joka kirjain syöpyy kuin tuli minun sydämeeni…
"Sinä kadut kerran ja vuodatat haikeita kyyneliä. Älä, armas, älä —"
Lilja, Lilja, minä menetän järkeni… Herra Jumala, armahda minua!
— — —
Hän kiemurteli tuskissa, hän väänteli käsiänsä, hän makasi maassa, huutaen apua, niinkuin hukkuva äärimmäisessä hädässä.