— Älkää nyt pahastuko — mutta tämänpäiväisen soiton me tahtoisimme säästää ihan vaan toisillemme…
— Sitte Helmin huoneessa illalla, — sanoi Aimo.
— Silloin Helmi pakkaa.
— Eipähän. Minä olen aikoja valmis. Pieni laukku vaan mukaan. Katsokaas, setä ja täti siellä Lehtolassa eivät odota uusia pukuja, vaan uutta pikku tyttöänsä… Emme me saa viipyä kauvan maalla, tiedättehän sen. Muuten opettaja toruu.
— Niin, niin, pidä huolta vaan, ettei sinua ajeta tiehesi opistosta…
Paavali Kotka oli vaitelias ja kalpea vielä. Vilkas puhelu näytti häntä väsyttävän.
— Emmekö nyt laulaisi jotain? "Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta…"
— Minä olen käheä kuin varis, — sanoi Arvi. — Eilen jalkani kastuivat.
— Eihän se estä, — arveli Hertta vähän hämillään. Hän tiesi, ettei Arvi ollut tottunut hengellisiin lauluihin.
— Jätämmekö illaksi senkin? Mitä, Hertta? Ei — Hertta kyllä mielellään lauloi mukana.