— Tai hänestä tulee väkevä kotka. Siivet kasvavat ja vahvistuvat, ne nostavat kuorman kevyesti, ja lintu liitää korkealle. Jumala ei aina pelasta kuormasta, hän kasvattaa kantamaan sitä. Minä toivon, Helmi, että pienet vastuksesi ovat sinua karaisseet.
Pienet vastukset? Mitä eno tarkoitti? Hänen katseensa oli sanomattoman hellä, mutta sanat kovat kuin kivi.
— Mutta itsehän sinä, eno, kirjoitit minulle! — huudahti Helmi. — Kirjoitit, että äidin "sävellintunen" soittaisi huoletonna, sillä Luoja antoi sille sävelten lahjan.
— Olen pyytänyt sinulta anteeksi kirjeitäni. Paljon pahaa olen niillä saanut aikaan.
— Eno, minä en ymmärrä sinua! Odotin sinua niinkuin tähden valoa pimeälle tielle. Luulin tuntevani sinut. Muistanhan, kuinka sinä tulit taivaan enkelinä silloin kun minä olin kasvava tyttö. Sinä osotit minulle muutamana päivänä enemmän hellyyttä kuin olin saanut osakseni kuuteen vuoteen, sitte äitini kuoleman. Lähtiessä sinä itkit, heitit syliini nämä kirjeet ja vielä kerran palasit suutelemaan minua. Etkö sinä enää ole hellä minulle?
Eno kumartui ja suuteli hänen otsaansa jälleen.
— Helmi, Helmi, etkö käsitä, että sanani soivat ankarilta juuri siksi, että sinua rakastan? Elämä on kuitenkin suuri hautausmaa. Meidän on pakko yhtenään astua yli toiveittemme multakumpujen. Kristitylle se on hautausmaa kaksin verroin. Hänen täytyy antaa oma itsensä ristin kuolemaan, eikä se ole helppoa. Kiitä Jumalaa, että hän näkee vaivaa sinusta! Kiitä kärsimyksistä!
Helmi vaikeni. Tuli niin ihmeellinen oltava. Hän tunsi enosta pettyneensä, ja kumminkin hänen sydämessänsä versoi väräjävän odotuksen oraita, ikäänkuin kevät olisi lähestynyt.
Hänen mieleensä muistui se päivä, jona hän uudisti kasteensa liiton. Opetus oli ollut elävää ja vakavaa, se oli jättänyt jäljet jokaiseen. Silloin Helmikin oli sanonut Jeesukselle: "Ota minut omaksesi! Jumalan Karitsa, sinua tahdon seurata, jos minne viet!"
Sinä päivänä hän oli saanut enolta Ameriikasta kirjeen ja sormuksen. Sormus oli yhä vieläkin hänen sormessansa. Siihen oli merkitty juuri se lause: "He seuraavat Karitsaa, mihin ikänä hän menee." Kirje ei kuulunut sarjaan, jota hän tänään oli katsellut. Se oli todellinen lähetetty kirje, täynnä palavan rakkauden ja kehoituksen sanoja. "Helmi, anna itsesi Jeesukselle! Se on elämän ainoa onni. Äläkä sitte onnu puolelle ja toiselle. Maksakoon mitä tahansa, ole ehjä ja kokonainen! Ole kotkatyttönen, joka ei pelkää avaraa taivasta ja huimaavia korkeuksia. Älä milloinkaan anna katkaista siipiäsi. Tule siksi, miksi Jumala on sinut aikonut: hänen Poikansa kuvan kaltaiseksi. Hän oli kotka ja karitsa samalla kertaa. Helmi, seuraa häntä, vaikka se särkisi sydämesi! Se on onni kuitenkin."