— Miehenikö? Ei hän käy kirkossa…
— Hän oli yhden yön vieraanani, viikko takaperin.
— Pastorin vieraana!
Parilla sanalla Kotka kertoi, mitenkä se tapahtui. — Ettekö häntä kaivannut? — kysyi hän tutkivasti.
Vaimo purskahti itkemään.
— Hän on hyvin usein poissa. Ja kun hän ei ole kotona, on minun helpompi olla.
— Onko teillä lapsia?
— Me olemme vasta kolmatta vuotta naimisissa. Kaksi on ollut, ne ovat kuolleet molemmat.
— Siis on teillä nyt runsaasti aikaa, vai kuinka?
Vaimo huomasi silmäyksen, joka kiersi huonetta. Hämillään hän tarttui esiliinaansa vielä kolmannenkin kerran, pyyhkäisten pöydän kulmaa, kun ei sopinut muuta tehdä.