— Minun täytyy lopettaa, mitä olen alottanut. Vielä on muutama lause lisättävää.

— Sinä lähdit Ameriikkaan.

— Niin, suoraa päätä, omilla rahoillani, ilman tuen ja paikan tietoa, osaamatta englanninkieltä… Sinä voit sanoitta arvata, mitä sain kestää. Ensimmäinen vuosi teki minut kymmenen vuotta vanhemmaksi. Sitte sain viran, olin jo oloihinkin tutustunut, Jumala auttoi helpommalle…

— Ja Lilja? — Kysymys oli arka ja pelokas.

— Ennen lähtöäni kirjoitin. Vastauksen ja valokuvan sain Ameriikassa. Se oli kuin enkelin kirje… Silloin hän jo olikin Jumalan enkelien luona, ijankaikkisessa ihanuudessa…

He astuivat ääneti eteenpäin, syvässä mielenliikutuksessa kumpikin. Lapinlahdenkadun päässä he istuutuivat raitiovaunuun. Ei sanaakaan vaihdettu, kunnes he oman ovensa takana seisoivat.

Silloin Helmi kysyi:

— Eno, oliko Lilja Aimon ja Hertan sisar?

— Oli, — vastasi Kotka.

— — —