Kodin käytte laatimaan Maailmahan avaraan, Kuten pesän pienoisen Valmistaapi lintunen.
Kestävälle oksalle Laatikaatte pesänne: Myrskysäillä suojan vaan Suopi usko Jumalaan.
Lämpimässä pesässä, Siin' on hyvä levätä: Lempi kodin lämmittää, Lemmettä se kylmäks jää.
1890.
Jatko-opiston johtajan syntymäpäivänä 7/3 95.
(Oppilasten kukkakorin muassa.)
Kasvoi kankahan kylessä, Salon sankan laitehella Valkokukkia kehänen, Kiehkurainen kielosia. Siell' oli kuuset kumppanina, Tuttu tuulien humina, Siellä Suomemme suloa Luonnon kannel kaikueli. Hyvähän oisi siellä ollut, Armas vastakin asua, Vaan tuli tuima pohjatuuli, Vihurin vihainen viima, Heitti viljalta vitiä, Nietokset sakeat syyti,
Kylmi kukkien kupuja, Palelteli pienoisia. Tuosta kielot tuumimahan, Kysymähän keskenänsä, Minne pääsisi pakohon Kourista kovan puhurin, Miss' olis suojaista sijoa, Koti lämmin kukkasille.
Jättivätpä jäisen kentän, Tänne saapuivat salolta, Kuuluisimpahan kylähän, Helsingin hyville maille. Saivat muitaki mukahan Elosijan etsintähän, Kukkia kesäisen parven Kasvihuoneitten kedolta.
Löysivät parahan paikan, Kotilieden lämpöisimmän, Saapuivat tähän talohon Asuntoa pyytämähän. Tääll' ei tunnu pohjatuuli, Vihurin vihainen viima: Täällä lempi lämmittävi, Lempi suurehen, jalohon. Täällä soi sama sävele, Sama kantelo kajavi, Joka soi saloissa Suomen, Kajahteli kankahalla: Mieli on täällä Suomen mieli, Kieli puhdas Suomen kieli; Siksi Suomen kukkasien Täällä armas on asua.