Niinpä kainot kukkasemme Löysivät parahan paikan. — Löysivät parahan paikan, Muistivat parahan päivän: Saapuivathan suorastansa, Täksi päiväksi tulivat, Lehahtivat Lehtorille Synnyinpäivä-vierahiksi. — Niin ne nyt pyytävät puhua, Tuoda Teille tullessansa Nöyrät onnentoivehensa, Lämpöisimmät, hartahimmat. — Kukka kuihtuvi piankin, Lakastuvi nurmen lapsi, Vaan ei kuihdu konsanansa, Lakastu sinä ikänä Työ, min on lempi laatinunna, Rakkaus rakentanunna, Lempi Suomehen sulohon, Kotimaahan kultaisehen.
Eläkäätte kauvan vielä Neuvojana nuoren polven, Opissa opastajana, Hyvähän herättäjänä, Iloks meille, iloks muille, Onneksi omalle maalle!
1895.
Tovereista erotessa.
Oi, kuink' olin teihin kiintynyt! Oi, kuinka ma teitä kaipaan nyt!
Eri haaroille suurehen maailmaan Nyt lähdemme uutehen toimintaan; Isänmaata me tahdomme palvella, Jalot aattehet rientojen ohjeena.
Vaan "Jatkon" aika ja kumppanuus, Sen muisto ja kaipuu aina on uus.
10/6 95.
Lasten kiitos Sakari Topeliukselle.
Me, Pohjolan pienokaiset, Sydämestämme lausumme: Setä, kiitos, kaikesta kiitos, Mitä lahjoitit lapsille!