Niin paljon Sä riemua meille Satu-aartehes ääressä soit, Niin paljon lempeäs annoit, Niin paljon kaunista loit.
Oli niinkuin enkeli puhdas Ois luoksemme lentänyt, Ja pienehen syömmeen hiljaa, Niin hiljaa henkäissyt.
Hän Luojan viestinä saapui Ja Sunkin rakkautes, Ja kuiskasi meille Sun toivos Ja lämpimät terveises.
Oi, kyllä me tahdomme kuulla Sanat enkelin armahan: Me tahdomme Suomelle kasvaa Ja lapsiksi Jumalan!
Mut Sulla, kun lempeä kylvit, Myös tähkinä lempi on vaan, Ja me pyydämme taivaan Herraa Elos iltaa siunaamaan.
8/8 93.
Soiton-opettajattareni muistoksi.
Kevät-aamun kaunihin muistan, Niin, muistan sen ainiaan, Kun viimeisen kerran istuin Sun johdollas soittamaan. Sun ties oli Schweitsihin vievä, Mun kouluhun Helsinkiin; Ja mä soitin kaihoa täynnä Ja puhkesin kyyneliin…
En ystäväpiiriäs ollut, Olin oppilas outo mä vaan, Mut yhdessä työtä kun teimme, Veit syömmeni kerrassaan. Ja siks erohetkenä silloin Niin kyynelet — virtaeli; Sanatonna ne Sulle kertoi Mun kaihoni, kiitokseni.
Ei vuottakaan ole vielä Siit' aamusta vierinyt, Mut kiinni ja ääneti aivan Sun soittimes seisovi nyt. Tuli ankara syksyn halla Ihan keskellä keväimen; Se huokui kuoloa kylmää, Vei kukkasen hentoisen.