Kas, tässä on sun maasi: Nuo välkkyväiset veet, Nuo saaret, salmet, lehdot Ja vuorten harjanteet. Oi, kuinka on se kaunis — Mut köyhä, pienoinen; Ja siksi, Suomen lapsi, Sä käyös toimehen!
Ei joutilaana joudu Sun kansas seisomaan. Vain ahkeralla työllä Se saapi tarpeitaan. Se kuokkinensa raataa, Se kuivaa soiset maat, Ja heelminä sen työstä On pellot viljakkaat.
Myös hengen vainioilla On työtä uutteraa; Se työ on suuri, kallis, Se mielet innostaa. Jo lempi kansallamme Saa koulut nousemaan, Ja kerran meidän kieli Soi kautta Suomenmaan
Oi kuule, kaunis maasi Myös sulle kuiskailee, Sen järven laine laulaa, Sen hongat humisee: "Sun kaikki toimes, työsi, Ne saakoon synnyinmaa, Niin lempes, Suomen lapsi, Sen rikkahaksi saa!"
1892.
Kun päivä paistaa.
Päivyt, paistaos hellien Pohjan kylmälle hangellen! Kukat vielä on uinumassa, Aalto jäisessä vankilassa; Vaan sun lämpöinen sätehes Mulle kertovi terveises: Kohta poissa on nietos, jää, Kohta koittavi kevätsää.
Päivyt, paistaos hellien, Paista Suomeni korpehen! Miss' on puute ja murhe musta, Sinne saattaos lohdutusta! Kerro lämpimin sätehin: Päättyy huolien talvikin. Toivo, Luojahan luota vaan, Kevät koittavi aikanaan!
1893.
Virran rannalla.