13/9 1895.
Aalto.
— Aaltoni, minnekkä matkasi vie? Minne on päättyvä kuohujen tie? Määrää vaillako retkesi lie Myrskyissä merellä?
"Lapseni, rantahan kukkaisaan, Sinnepä matkani kulkevi vaan; Siellä mä kerran rauhaa saan Myrskyistä merellä."
— Helmaan valkaman rauhaisan, Sinne mä myöskin kiiruhdan: Turvaan, riemuhun taivahan Myrskyistä merellä.
1888.
Erkon "Ainoa" katsellessa.
Kaikki paikat on täytetyt; Tässä vuottaen istun nyt. Himmeäksi jo liekit saapi, Verho poimuille kohoaapi. Näen Ainon ja immet muut, Urhot uhkeat, partasuut; Mutta muutakin paljon vielä Haaveilussani näen siellä.
Kuulen lainehen loiskivan, Kuulen kuusien huminan. Käki kukkuvi kuusistossa, Alli soutavi aallokossa. Näen kalliot, korpimaat, Näen lehdikot varjokkaat, Tunnen tuoksua tuhansista Kevättuomista kukkivista.
Kevät tenhovi… Kokonaan joudun uutehen maailmaan: Näen haltijat kukkasissa, Puiden oksissa huojuvissa, Sinipiikaset salolla, Veessä Vellamon neitoja, Päivän impyet hohtavilla Rusopilvien reunamilla.