KREETA.
** Johanna … älä nyt ole lapsellinen! (Pyyhkii silmiään.) ** Suotta sinä suret!… sinun täytyy toivoa! ja olla iloinen … sinun täytyy! — Ajattele, ehkä hän tuleekin nyt tänä yönä taas…?
JOHANNA
(tuskallisesti).
Mitä iloa on siitäkään…? enemmän vaan tuskaa ja kipeyttä… Päivisin usein toivon ja odotan: tänä yönäkö…? seuraavanako hän tulee?… * Odotan ja toivon… Sitte hän ei tulekaan… Mikä tuskallinen pettymys ja levottomuus … tuskin unta silmääni saan koko yönä… Taas tulee päivä … taas sama odotus, sama toivo… *
KREETA.
Ja sitte hän tulee…
JOHANNA.
Niin … viimeinkin hän tulee … pari kevyttä näpäystä ruutuun, avaan ikkunan ja hän on luonani! Vihdoinkin taas yhdessä monen pitkän päivän perästä!… Mikä kyyneleinen ilo … mikä tuskallinen onni!.. Ja sitte ero … ero taas epämääräiseen aikaan. — * Ja näin pitää jatkua yhä vaan … loppumattomia päiviä ja tuskallisia öitä… Minä en kestä tätä, en kestä enää kauempaa… *